Stieg Larsson: Millennium-trilogia

Stieg Larsson: Millennium-trilogia

Miehet jotka vihaavat naisia
Tyttö joka leikki tulella
Pilvilinna joka romahti

(Män som hatar kvinnor, 2005
Flickan som lekte med elden, 2006
Luftslottet som sprängdes, 2007
Suom. Marja Kyrö. WSOY, 2006 - 2008)

Mestarietsivä Kalle Blomkvist

 

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

Tapojeni vastaisesti kokoan nyt useamman kirjan yhden blogitekstin alle. Tähän on kuitenkin perusteltu syy, tai itse asiassa parikin. Ensimmäinen on se, että Stieg Larssonin ilmiöksi noussutta rikostrilogiaa toimittaja Mikael Blomkvististä ja hakkeri Lisbeth Salanderista voidaan pitää yhtenä ja samana tarinana, ainakin osittain. Toinen on syy on se, että luin kirjat nopeina välipaloina maaliskuussa, enkä hoksannut tehdä niistä muistiinpanoja luullen, että ehtisin kirjoittaa niistä hieman lähempänä lukuhetkeä. Parempi myöhään ja vähän tekstiä kuin ei milloinkaan minkäänlaista, joten nyt siis käsittelen koko trilogiaa tämän yhden blogitekstin alla.

Mikael Blomkvist on arvostetun Millennium-lehden toimittaja. Millennium erikoistuu poliittiseen journalismiin kentän vasemmalla laidalla sekä paljastamaan korruptiota ja kaikenlaista vilunkipeliä. Ensimmäisen kirjan alussa tosin Blomkvistin paljastusjuttu on mennyt metsään, sillä edessä on kunnianloukkausyyte teollisuusmoguli Wennerströmiä vastaan tehdyistä syytöksistä, jotka eivät yllättäen olekaan vesitiiviitä. Oikeudenkäyntiä edeltävän hyllytyksen aikana Blomkvist saa erikoisen työtarjouksen toisaalta.

Vauraan teollisuussuvun entinen päämies Henrik Vanger saa joka vuosi samana päivänä kukkalähetyksen, jonka lähettäjä on mysteeri. Vanger epäilee kukkien liittyvän vuosikymmeniä sitten kadonneeseen Harriet-tyttöön, jonka Vanger epäilee tulleen murhatuksi. Suvun omistamalla ja tapahtumahetkellä eristyksissä olleella saarella murhaa ei olisi voinut tehdä kukaan muu kuin suvun jäsen. Vanger palkkaa Mikaelin selvittämään, mitä tuona kuusikymmenluvun kesäisenä päivänä todella tapahtui. Avukseen Mikael saa hieman yllättäen epäsosiaalien hakkerinero Lisbeth Salanderin.

Ensimmäinen kirja, Miehet jotka vihaavat naisia, keskittyy enemmän Mikael Blomkvistin tutkimuksiin hänen selvittäessään Vangerin suvun historiaa ja sen jäsenten mahdollisia motiiveja Harrietin surmaamiseen. Kaksi jälkimmäistä osaa, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti taas keskittyvät vahvasti show'n varastavan Lisbethin hahmoon. Lisbeth on julistettu holhouksenalaiseksi epämääräisissä olosuhteissa. Lapsuuden ja teini-iän Lisbeth on viettänyt laitoksissa, ja aikuisuuden kynnyksellä on ollut vaarassa hairahtua kaidalta tieltä ties minne. Kaikkien asiakirjojen mukaan Lisbeth on vailla täyttä ymmärrystä eikä kykene ottamaan vastuuta muun muassa taloudenhoidostaan. Kuitenkin Lisbeth on ilmiselvä nero, joka lukee yliopistotason matematiikkaa huvikseen ja kykenee saamaan selville kenestä hyvänsä mitä hyvänsä - kunhan siitä on jäänyt jokin jälki tietokoneelle. Ja kaikestahan jää. Mikaelille Lisbethistä tulee korvaamaton apu. Kirjojen numero kaksi ja kolme aikana Lisbeth kuitenkin makaa sairaalan sängyssä syytteessä murhasta, joten hänen hakkerikykynsä ovat poissa pelistä. Mikaelin on siis vuorostaan autettava häntä omalla tavallaan.

Trilogia on vahvasti juonivetoinen, mutta hahmojen luonteetkin saavat onneksi tilaa. Mikael Blomkvist on narkomaniaa hipovalla tavalla työlleen omistautunut toimittaja, jossa on enemmän kuin hippusen salapoliisin vikaa. Blomkvist on suorapuheinen, välitön ja naisten suosiossa, "mies jonka kanssa naisen on helppo harrastaa seksiä". Kuinka paljon tässä on Larssonin omaa miesihannetta, se jääköön jokaisen itse spekuloitavaksi, mutta selkeästi ihaillen hän päähenkilöstään ja tämän valloituksista kirjoittaa. Lisbeth Salander on mustiin pukeutuva, tatuoitu kyberpunkkari, jota useasti verrataan Peppi Pitkätossuun. Samanlaista anarkiaa Lisbethissä tavallaan onkin, mutta Lisbethin anarkia on kyynistä ja nihilististä siinä missä Peppi on riemukas ja räiskyvä. Molempien käsittelyssä paha saa silti palkkansa. Lisbethin yiluonnolliset hakkerinkyvyt, kieli- ja muuntautumistaito ja tuuri selviytyä mahdottomista paikoista koettelevat uskottavuuden rajoja, mutta viihdyttävyyden eteen kenties siitä voikin hieman tinkiä.

Mikael ja Lisbeth ovat epäilyksettä kirjasarjan päähenkilöt, mutta näkökulma ei rajoitu pelkästään heihin. Tapahtumia kuvataan myös muiden henkilöiden näkökulmista, ja mitä pidemmälle tarinassa mennään, sitä enemmän henkilöitä liittyy mukaan kerrontaan. Osa tosin vain käväisee näyttämöllä poistuakseen pian unohduksiin. Toisen kirjan aikana Lisbeth häivytetään kertojan roolista tämän ollessa pakosalla murhasyytökset niskassaan, mikä lisää tehokkaasti jännitystä ja lukijan epävarmuutta tapahtumien todellisesta kulusta.

Kerronta on varsin laveaa, ja miljöön kuvailu yksityiskohtaista - paikoin jopa liiankin. Trilogia tuntuu välillä pitkältä eväsretkeltä loputtomine kahvien keittämisineen ja maksamakkaravoileipineen (onko mitään pohjoismaisempaa?), ja toisaalta taas esimerkiksi Lisbethin tietokonearsenaalin vuolaat luettelot tuntuvat huvittavilta, kun tietotekniikalla on taipumus vanheta nopeasti. Seksiä trilogiassa on myös suorastaan tarpeettoman paljon, mutta helpotuksena sanottakoon, etteivät seksikohtaukset ole sentään aivan korvia punottavan nolosti kirjoitettuja.

Trilogian ensimmäinen osa on mielestäni ehdottomasti sarjan paras. Sen juoni on tiivis, eikä se ole dekkari kliseisimmästä päästä, sillä se pääsee luotaamaan myös joitain yhteiskunnallisia epäkohtia sangen ansiokkaasti. Jotenkin huomaa, että Stieg Larsson itsekin on toimittaja, sen verran kiehtovasti hän kuvaa Blomkvistin tutkivaa journalismia tämän päätyessä syvemmälle ja syvemmälle kansankodin synkkiin salaisuuksiin, joita kaikkia sitoo yhteen koko yhteyskunnan läpäisevä naisviha. Kaksi jälkimmäistä osaa ovat yhtä ja samaa tarinaa, joten ne ovat hieman erillään ensimmäisestä osasta. Millennium-trilogian kutsuminen trilogiaksi on siis ehkä liioittelua - enemmänkin se on yksi hieno kirja, jolle tehtiin kaksiniteinen jatko-osa. Sarjan jälkimmäiset osat kaipaisivat tiivistämistä, sillä uusia käänteitä ja hahmoja esitellään hätäillen ja tuhlaillen. Kirjasarjan edetessä myös lukijan valmius uskoa epäuskottaviakin käänteitä joutuu koetukselle, kun sarjan pahikset ja kaiken takana olevat salaliitot alkavat saavuttaa jo jamesbondmaisia sfäärejä.

Viihdyin kirjojen parissa, ensimmäisen osan parissa kovastikin, vaikka loppua kohden ehkä kirjailijan huolimattomuus tuntui kasvavan. Olen perinteisesti ollut vähän huono tarttumaan dekkareihin tai sellaisiksi luokiteltaviin kirjoihin kaavamaisuuden ja kliseisyyden pelossa. Näitten pelkojen toteutumiselta onneksi vältyin. Puolisoni lykkäsi sarjan ensimmäisen osan käteeni saatesanoilla "jos luet jonkin dekkarin niin lue tämä", siksipä se täyttää Helmet-haasteen kohdan 10, "ystävän tai perheenjäsenen sinulle suosittelema kirja". Samasta syystä valitsin yhden kirjan täyttämään kohdan 21, "kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi". Jokin kohta oli vielä löydettävä yhdelle kirjalle, joten Tyttö joka leikki tulella saa luvan täyttää kohdan 38, "kirjan kannessa on kulkuneuvo".

"Kiitos, herra presidentti"

Stephen King: 22.11.63

(11/22/63, 2011. Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2013)

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja

Mitä jos Lee Harvey Oswald ei olisikaan ampunut John F. Kennedyä Dallasissa 22. marraskuuta vuonna 1963? Olisiko Vietnamin sota estetty? Miltä näyttäisi Yhdysvaltain ja koko maailman historia tuon yhden asian muuttamalla?

Kirjan päähenkilönä on Mainen osavaltiossa asustava lukion äidinkielenopettaja Jake Epping, jolla on myös kaunokirjallisia taipumuksia. Kingin ystävät tunnistanevat päähenkilöstä jälleen kerran kirjailijan itsensä, mutta mitäpä tuosta. Se on Kingin tavaramerkki. Tällä kertaa päähenkilö ei kuitenkaan ole viinamäen miehiä niin kuin yleensä - ainoastaan hänen ex-vaimonsa on alkoholisti, mutta tämän rooli jää lähinnä alkusanoihin antamaan jonkinlaista taustaa Jakelle:

Minulla ei ole koskaan ollut niin sanoakseni itku herkässä.
Entinen vaimoni väitti, että "tunnevammaisuuteni" oli tärkein syy siihen, miksi hän minut jätti (ihan kuin hänen AA-kokouksissa tapaamansa mies olisi ollut sivuseikka). 

Yleensä King on vahvimmillaan nimenomaan kirjojensa aloituksissa, mutta tässä tapauksessa aloitus ei ole Kingin parhaita, ja kestää hetken ennen kuin juoni pääsee oikein käyntiin. Jaken aikuisopiskelija, lapsuudessa pahoinpidelty ja vammautunut koulun talonmies Harry liikuttaa Jaken kyyneliin esseellään hetkestä, joka muutti hänen elämänsä. Harryn isä surmasi vaimonsa ja Harrya lukuunottamatta muut lapsensa, ja läheltä piti, ettei Harrykin kuopuksena olisi päätynyt mullan alle. Harry kuitenkin selvisi vain aivovammalla ja murtuneella jalalla. Tästä Jaken päähän jää kytemään ajatus siitä, voisiko historiaa muuttaa ja tämänkaltaiset tragediat estää. Sattumoisin samanlaiset ajatukset ovat nousseet läheisen kuppilan omistaja Alin päähän, kun hän löytää ruokakomerostaan portin, joka johtaa menneisyyteen - tarkalleen ottaen syyskuun yhdeksänteen päivään vuonna 1958. Al on ottanut tehtäväkseen estää John F. Kennedyn murha, mutta menneisyys ei suostu helpolla muuttumaan, vaan asettaa esteitä toisten perään. Viettipä menneisyydessä kuinka kauan hyvänsä, nykyhetkessä on aina kulunut vain kaksi minuuttia, minkä vuoksi Al on muiden silmissä yllättäen vanhentunut ja kärsii syövän terminaalivaiheesta. Lisäksi joka kerta kun joku kulkee portista menneisyyteen, edellisessä reissulla tapahtuneet muutokset historian kulkuun nollautuvat ja kaikki palaa ennalleen.

Jake ottaa jatkaakseen Alin aloittamaa tehtävää, mutta ensin hänen on selvitettävä, kuinka menneisyyden muuttaminen oikein onnistuu ja millaisia seurauksia sillä on. Koetapaukseksi päätyy tietenkin vammautuneen talonmiehen Harryn menneisyyden korjaaminen ja verisen perhetragedian estäminen. Jake matkaa siis Derryyn, jossa perhesurma tapahtui. Nyt kaikki Kinginsä hyvin tuntevat höristävät korviaan: Derry? Siis se sama Derry, johon Se ja Uneton yö sijoittuvat? Kyllä vain, sillä Kingillä kaikki liittyy aina kaikkeen. Tällä kertaa hyvinkin selkeästi, sillä Sen tapahtumiin ja kaupungissa majailevaan pahuuteen viitataan suoraan ja pari samaa henkilöäkin esiintyy 22.11.63:ssa. Kohtaus on ehkä vähän turha, mutta toisaalta hauska kuriositeetti Kinginsä lukeneille.

Tarina vetää Kingille tyypillisesti parhaimmillaan hienosti eteenpäin, mutta laatu on hieman epätasaista. Kovaonnisen Harryn kohtalo ja Jaken pyrkimykset muuttaa sitä on kuvattu hienosti ja jännite säilyy. Sitten tarina vaihtaa vaihdetta Jaken muuttaessa Texasiin selvittämään Lee Harvey Oswaldin liikkeitä. Jake saa töitä texasilaisesta koulusta ja päätyy muun muassa ohjaamaan koulun näytelmiä. Ristiriitaisesti oikeastaan kaikki Oswaldiin liittyvä on tästä eteenpäin vähemmän mielenkiintoista kuin Jaken kokemukset koulussa. Minulle kiehtovampaa oli seurata Jaken tarinaa  rakastettuna opettajana ja väistämätöntä rakkaustarinaa koulun kirjastonhoitaja Sadien kanssa. Oswaldiin liittyvät selvittelyt tuntuvat vähän pakotetuilta, ja vaikka tarina on viihdyttävä loppuunsa saakka, tuntuu kuin tiukin jännite olisi purkaantunut jo pari sataa sivua ennen loppua. King olisi ehkä kaipannut tiukempisanaista kustannustoimittajaa. Isossa roolissa tarinaa on myös 1950- ja 60-lukujen taitteen ajankuva, jolle omistetaan paljon yksityiskohtia tuotemerkeissä, kuvatuissa puhe- ja käyöstavoissa, sekä hahmojen lukemien kirjojen ja näkemien elokuvien nimissä. Nostalgia on epäilemättä ollut Kingin mielessä vahvana tarinaa kirjoittaessa, ja se tuntuu niin vilpittömältä menneisyyden ihannoinnilta, että se on oikeastaan aika hellyyttävää.

Kirjan juoni tähtää poliitikon salamurhan estämiseen, joten vaikka JFK itse ei ole kovin suuressa roolissa kirjassa, laitoin 22.11.63:n kohtaan 12. Sen lisäksi kirja sopii haasteen kohtiin 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen, 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 21. Sankaritarina, 23. Käännöskirja, 24. Kirjassa selvitetään rikos, 31. Fantasiakirja, 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta, 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt, 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta, 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit.