sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema

Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema

(三体, 2006. Suom. Rauno Sainio. Aula & Co, 2018)

Ja ihmiskunnan iltarusko


20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

1960-luvun lopun kulttuurivallankumous koetteli Kiinaa. Puhemies Maon aikomuksena oli poistaa kiinalaisesta yhteiskunnasta kaikki kapitalismiin ja perinteisiin kiinalaisiin arvoihin viittaava. Kiinalaisissa yliopistoissa suoritettiin laajamittaisia, verisiä puhdistuksia, kun epä-maolainen aines hävitettiin. Kommunistisen puolueen propagandan sokaisema nuoriso muodosti keskenään kilpailevia punakaarteja, jotka aiheuttivat hävitystä niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.

Fysiikan professori Ye Zhetai seisoo punakaartilaisten edessä syytettynä epäisänmaallisesta toiminnasta. Ye Zhetain tytär on ilmiantanut isänsä, ja mieleltään järkkynyt vaimo hurraa yleisössä ja vaatii miehensä verta. Ye Zhetai pahoinpidellään hengiltä. Teloitukseksi muuttunutta kuulustelua joutuu todistamaan Yen toinen tytär, Ye Wenjie, lupaava nuori tutkija itsekin. Isänsä vuoksi myös Ye Wenjien otsaan lyödään petturin leima ja nuori nainen passitetaan työleirille maaseudulle.

Työleiriltä Ye Wenjie on vähällä joutua kaltereiden taakse lopuksi ikäänsä jäätyään kiinni länsimaisen tiedekirjallisuuden lukemisesta. Viime hetkellä hänet kuitenkin värvätään salaperäiseen Punaisen rannikon tukikohtaan. Oletuksena on, että pesti on elinikäinen, eikä tukikohdasta poistuta kuin lauta-arkussa. Tukikohdan hallitsevin piirre on valtava satelliittilautanen, jolla kuunnellaan avaruudesta tulevia signaaleja. Ye Wenjie pääsee hyödyntämään tieteellistä taustaansa ja uppoutuu työhönsä. Ulkopuolella olevalla maailmalla ei ole enää merkitystä. Hänen perheensä ja ihanteensa pettäneellä, järjettömyyteen suistuneella ihmiskunnalla ei ole hänelle enää mitään arvoa. Kun satelliittilautanen vastaanottaa avaruudesta signaalin, joka voi tietää ihmiskunnan potentiaalista tuhoa, Ye Wenjien oma kanta seuraavista toimenpiteistä ei jätä epäilyksiä.

Nykypäivän Kiinassa huippuluokan tieteentekijöitä on laonnut itsemurhien aaltona. Kaikki kvanttitason fysiikan mittaukset heittävät volttia, ja vaikuttaa siltä, että maailmankaikkeus on kaikkien merkkien mukaan sattumanvarainen sekasotku, jossa mitkään teoriat eivät päde. Tieteen arvo on siis romahtanut. Viinaa ja sikareita rakastava rikostutkija Shi Qiang yrittää selvittää kuolleiden tieteilijöiden taustoja ja niiden mahdollisia yhteyksiä. Avukseen hän värvää nanomateriaalien parissa uransa tehneen tutkijan Wang Miaon. Jotakin outoa on tekeillä, sillä tapauksia käsittelevissä kokouksissa on paikalla niin hallitusten kuin armeijan edustajia ympäri maailmaa, ja puheissa vilahtelee taajaan sana "sota". Jotenkin tähän kaikkeen liittyy virtuaalitodellisuuspeli Three Body, jossa pelaajan tehtävänä on selvitä planeetalla, jonka ilmasto muuttuu näennäisen satunnaisesti riippuen siitä mikä kolmesta taivaankappaleesta on sitä lähinnä.

Kului toiset kymmenen vuorokautta. Lumisade jatkui, mutta nyt lumihiutaleista oli tullut ohuenohuita ja kuulaita. Pyramidin edustalla palavien soihtujen himmeässä valossa ne näyttivät hienon vaaleansinisiltä, melkein kuin ilmassa tanssivilta kiilleliuskoilta.
"Nämä hiutaleet ovat kiinteytynyttä happea ja typpeä. Ilmakehä on häviämässä härmistymisen seurauksena, eli lämpötila tuolla ylhäällä on laskenut lähelle absoluuttista nollapistettä."
(s. 126) 

Kolmen kappaleen probleema yhdistää näennäisen erilaisista elementeistä toimivan scifi-tarinan. Kiinan kulttuurivallankumous luo teokselle taustan, joka tuntuu virkistävän poikkeavalta genressään. Tajusin myös, kuinka vähän tiedän Kiinasta ja sen historiasta, vaikka Maon hallintokausi ei niin kovin kaukana menneisyydessä olekaan. Ihmiskunnan järkijättöisyys propagandan ja dogmien edessä tuodaan esille tavalla, jonka toivoisi olevan parodiaa eikä kirjoitettua historiaa. Kirjan nimeen otettu teoreettisen fysiikan ongelma kolmen toisiaan kiertävän kappaleen radoista on mielenkiintoinen juonielementti, joka selviää hieman eriskummallisemmistakin käänteistä mielestäni hyvin.

Kaikki kirjan elementit ovat mielenkiintoisia itsessään. Kulttuurivallankumous ja Ye Wenjien kasvu siksi ihmiseksi, joka hänestä tulee; tutkijoiden itsemurhien tutkinta ja haastattelut toinen toistaan erikoisempien henkilöiden kanssa; tiedevihamielisyys ja mihin se johtaa, mikä koskettaa tänä feikkiuutisten ja vaihtoehtoisten faktojen aikakautena; salaperäinen Three Body -simulaatio, joka kuvaa totaalisen vierasta ympäristöä uskottavasti ja jonka salat paljastuvat vähitellen. Kun kaikki juonenlangat yhdistyvät, niistä punoutuu herkullinen kuvio, joskin ihan loppua kohden tahti ehkä vähän hyytyy juonen päätyessä lähemmäs scifi-genren tuttuja latuja. 

Osassa hahmoista on tiettyä etäisyyttä, josta en ole varma, onko se kirjailijan valinta, tahatonta, vai onko kyse vain kulttuurieroista, jonka syvempiä nyansseja en hahmota. Teos ei ole kovin ihmiskeskeinen, vaan sen pääpaino on juonen esittelemässä skenaariossa. Lähimpänä päähenkilön roolia oleva Wang Miaokin tuntuu paikoin hieman poissaolevalta. Toki Wang Miao on ymmärrettävästi pihalla kaikesta, mutta hän tuntuu hyväksyvän uskomattomalta tuntuvat käänteet oudon tyynesti. Henkilöitä myös kuolee ja murhataan suhteellisen surutta. Toisaalta pelissä on monta osapuolta, joista jokainen kokee elämän ja kuoleman kysymyksissä olevansa ainoa oikeassa oleva, joten ehkä tietty kylmyys ihmishenkien suhteen sopii kuvaan.

Kolmen kappaleen probleema on ensimmäinen osa Muistoja planeetta maasta -trilogiaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan Aula & Co. -kustantamolta seuraavia osia! Kirja täyttää Helmet-lukuhaasteesta seuraavat kohdat:

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

torstai 7. helmikuuta 2019

Samuel Beckett: Krapp's Last Tape

Samuel Beckett: Krapp's Last Tape

(1958. The Complete Dramatic Works. Faber and Faber, 2006)


But under us all moved, and moved us


39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama

Viime vuoden haasteesta oli yksi kohta jäljellä. Myös vuotta oli jäljellä yksi päivä. Minkä kirjan ehtisi lukea päivässä? Vielä sellaisen, joka olisi maahanmuuttajan kirjoittama? Onneksi minulla oli ässä hihassa valmiina juuri tätä tilannetta varten. Samuel Beckett täyttää kohdan, sillä irlantilainen Nobel-palkittu kirjallisuuden ja teatterin suurmies asui suurimman osan elämästään Ranskassa. Hän myös kirjoitti merkittävän osan teoksistaan ranskaksi, koska tällöin hän omien sanojensa mukaan vältti äidinkielensä englannin tuomat maneerit. Beckett käänsi teoksensa myöhemmin itse englanniksi. Krapp's Last Tape, Beckettin 1950-luvun näytelmätuotantoa, tosin on kirjoitettu englanniksi alunperinkin.

Ihka ensimmäinen tutustumiseni tähän lyhyeen, yhden hengen näytelmään oli erään glasgow'laisen pubin seinällä ollut lainaus: "Perhaps my best years are gone. But I wouldn't want them back. Not with the fire in me now." Sitaatti jäi mieleeni, ja kerran eräänä laiskana lauantaipäivänä YouTubea selatessani vastaan tuli tallenne kyseisestä näytelmästä. Kestoa taisi olla vähän reilu puolisen tuntia, ja koska parempaakaan tekemistä ei ollut, ajattelin katsoa näytelmän tietokoneen ruudulta. Alussa ihmettelin, mitä tämä oikein on. Vanha mies kävelee päämäärättömästi lavan reunasta toiseen, kuorii banaania, syö banaania, on liukastua banaaninkuoreen ja täpärästi välttää slapstick-komedian klassisen tapaturman. Tätäkö on modernin teatterin suurimman vaikuttajan tuotanto? Ehkä en vain tajua sitä. Mutta kun mies istui alas ja alkoi kuunnella ääninauhojaan, olin lumoutunut.

Krapp on vanha, yksinäinen mies pimeässä huoneessa pöydän ääressä. Pöydän yllä loistaa yksinäinen valo. Krapp nostaa pöydälle kelanauhurin ja laatikon, jossa on ääninauhoja. Krapp alkaa kuunnella nauhoja ja kelailla niitä ees taas, kuin etsien jotain tiettyä kohtaa. Jokin kohta kelataan äkkiä yli kasvot inhosta vääristyneinä. Jollekin kohdalle Krapp hihittää sarkastisesti niin ettei malta tuolilla pysyä. Nauhalta kuuluu Krappin oma ääni nuorempana. Joka vuosi syntymäpäivänään Krapp kertoo nauhalle senhetkisestä elämästään. Nauhalla kuulluista pätkistä muodostuu tarina menneestä elämästä, pettymyksistä ja yksinäisyydestä, mutta siinä on myös rakkauden välähdyksiä; Krappin iltapäivä rakkaan kanssa veneessä on romanttinen, haikea ja eroottinen, kaikkea yhtä aikaa. Siitä kohdasta poimin mielestäni kauneimman lauseen tämän tekstin otsikoksikin. Tarina jää keskeneräiseksi ja epätäydelliseksi, ja se enemmänkin vihjaa kuin sanoo suoraan. Millaisia nuo Krappin kuvaamat parhaat vuodet tai tällä hetkellä sisällä palava liekki ovat, annetaan ymmärtää. Ne banaanit kuitenkin saavat selityksen! Krapp's Last Tape on kaunis ja eleginen palapeli, josta puuttuu paloja.
 
The new light above my table is a great improvement. With all this darkness round me I feel less alone. [Pause.] In a way. [Pause.] I love to get up and move about in it, then back here to... [hesitates] ...me. [Pause.] Krapp.
(s. 217)

Näytelmä on lyhyt, tekstinäkin vain kymmenisen sivua. Beckettin teksti herää varmasti eloon lavalla, kun tauot ja äänenpainot rytmittävät sanoja. Lukemassani painoksessa, johon on koottu kaikki Beckettin näytelmät, on annettu esitysohjeet lavastusta myöten hyvin tarkasti. Ei niitä tietenkään samalla tavalla osaa kuvitella kuin jos ne näkisi teatterin lavalla, mutta ainakin ne antavat osviittaa siitä, miten kirjailija on tekstin tarkoittanut esitettäväksi.

Muut Beckettin näytelmät, joita olen olen lukenut, eivät ole vaikuttaneet yhtä voimakkaasti kuin tämä. Se voi tosin johtua siitä, etten ole nähnyt Waiting for Godot'ta tai Endgamea "livenä". Voi olla, että mielipide muuttuisi.

Tähän teokseen päättyi lukuvuosi 2018. Tätä vuottakin on jo yli kuukausi mennyt ja kolme kirjaa odottaa blogitekstiä. Hommiin siis! Tämän vuoden haasteesta Beckettin näytelmä täyttäisi nämä kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
36. Kirjassa ollaan yksin
47. Kirjassa on alle 100 sivua