Ernest Cline: Ready Player One

Ernest Cline: Ready Player One

(2011. Arrow Books, 2012)

Thanks for playing my game

44. Kirja liittyy johonkin peliin

Lähitulevaisuuden Yhdysvalloissa todellisuus on käynyt niin ankeaksi, ettei kukaan vietä siellä aikaa. OASIS on uusi todellisuus. Virtuaaliyhteisön ja massiivisen nettimoninpelin yhdistelmä OASIS on paikka, jossa valtaosa amerikkalaisista viettää suurimman osan elämästään. Monet käyttävät sitä pelaamiseen ja oman avatarinsa kehittämiseen, mutta vielä suurempi joukko ihmisiä käyttää sitä arkisten askareiden hoitoon, koulunkäyntiin, seurusteluun ja kaupantekoon. Ilmastonmuutoksen, korruption ja väkivallan rappeuttama maa on retuperällä, kun taas virtuaalimaailmassa ovat päivät kuin unta vain.

Köyhistä nörteistä miljardöörinörteiksi nousseiden James Hallidayn ja Ogden Morrowin luoma pelimaailma on heittämällä maailman arvokkaimman firman lippulaivatuote. Kun Halliday kuolee, hän jättää perinnökseen firmansa täyden omistajuuden. Ainoana ehtona on vain läpäistä Hallidayn OASISiin kätkemät tehtävät. OASIS tekisi omistajastaan maailman rikkaimman ihmisen, joten palkinnolle riittää ottajia. Kryptisten, 80-luvun pop-kulttuuriin liittyvien vihjeiden täyttämä tehtävä vain osoittautuu liian vaikeaksi, ja perintö jää viideksi vuodeksi lunastamatta. Edes Hallidayn ja Morrow'n kilpailijan, maailmanherruutta havittelevan IOI:n kätyrit eivät pääse puusta pitkälle. IOI:n tavoitteena on kaupallistaa tähän asti ilmaisena pysynyt OASIS ja tehdä rajattomasta erämaasta mainostajien kauppapaikka ja kahlein rajattu, pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan suunniteltu huvipuistolaite hyvin maksaville idiooteille.

Tilanne muuttuu äkillisesti, kun köyhistä oloista nouseva pelaaja Wade Watts, nimimerkki Parzival, löytää ratkaisun ensimmäiseen haasteeseen ja nousee sekä virtuaali- että todellisen maailman superjulkkikseksi. Parzival on omistanut elämänsä pelin salaisuuden selvittämiseksi. Hän ei ole yksin, sillä tässä "pääsiäismunajahdissa" on mukana tuhansia muitakin seikkailijoita, joista nimimerkit Aech ja Art3mis tulevat hänelle erityisen läheisiksi. Aech ja Art3mis ovat alussa Parzivalin esikuvia, asemansa yhteisössä jo saavuttaneita huippupelaajia, mutta kunnioitus muuttuu molemminpuoliseksi, kun Parzival osoittautuu ylivertaiseksi pelaajaksi ja pop-kulttuurin tuntijaksi. Kunnioituksen lisäksi myös muut tunteet heräävät nuorten pelaajien yhdessäolon vaikutuksena:

Regardless of what I'd been telling myself, I knew she was the real reason I'd gone through with this lunatic plan. What the hell was wrong with me? There was a good chance I might never escape from this place. I felt buried under an avalanche of self-doubt. Had my dual obsession with the egg and Art3mis finally driven me completely insane? Why would I take such an idiotic risk to win over someone I'd never actually met? Someone who appeared to have no interest in ever talking to me again?
(s. 282)

OASIS on taianomainen paikka, toinen todellisuus, jossa mikä tahansa on mahdollista. Alkuun pääsee käytänössä ilmaiseksi, vain visiirit ja kosketushansikkaat on hankittava. Rajaton määrä erilaisia maailmoita tutkittavaksi, pelejä pelattavaksi ja suhteita luotavaksi. Toki maailmankaikkeuden kokoisessa virtuaalimaailmankaikkeudessa liikkuminen asettaa omat haasteensa, ja teleportaatio on maksullista. OASIS on kuin unelma täydellisestä internetistä - rajaton, anonyymi, kaikille yhtäläinen ja avoin kenttä toteuttaa unelmiaan. Tuntuu kuin meidän aikamme internet olisi kadottamassa tuon ihanteen ja että sen kulta-aika olisi jo ohi.

Ernest Cline kunnioittaa kirjallaan internetin ihanteita, mutta sitäkin enemmän Ready Player One on oodi 1980-luvun amerikkalaiselle (ja ihan vähän japanilaiselle) pop-kulttuurille ja nörttiydelle. Halliday on kätkenyt maailmaansa lukemattoman määrän viittauksia kyseisen vuosikymmenen muotiin, elokuviin, musiikkiin, peleihin ja sarjakuviin, ja näitä Cline esittelee hellyyttävällä nostalgisella innolla. Innostus tarttuu, vaikka itse olen muutaman vuoden liian nuori ollakseni elänyt noita Clinen kultaisia vuosia. Sen verran nörtti olen, että vaikka monet viittaukset menivät yli hilseen, monet myös tunnistin ja hykertelin sisäisesti. Varsinkin loppupuolen Rush-yhtyeen 2112-albumiin pohjautuva tehtävä sai aikaan tuliset ilmakitarasoolot.

Muutamat asiat kuitenkin hieman rikkoivat kirjan illuusion. Kun katsoo nykyisten pelien tekijäluetteloita, tuntuu uskomattomalta, että yksi henkilö olisi koodannut noin valtavan piilotehtävän pelin sisälle, saati sitten kokonaisen rajattomasti muokattavan virtuaalitodellisuuden. Lisäksi eikö IOI:n olisi helpompaa ollut palkata koodareiden ja teollisuusvakoojien armeija selvittämään pelin lähdekoodi ja sitä kautta säännöt tehtävän selvittämiseen kuin palkata pelaajien armeijaa kokeilemaan yrityksen ja erehdyksen kautta? Useat kiusalliset oikolukuvirheet (mikä elokuva on Revenge of the Jedi?) pistivät myös nörtin silmään, mutta ne on voitu korjata myöhempiin painoksiin.

Ready Player One on ehdottoman viihdyttävä, ahmintaan houkutteleva kirja muutamasta pitkäveteisemmästä hetkestä huolimatta. Se tuo mieleen lämpimiä muistoja omasta teini-iästä: tietokonepeleistä, irc-kanavilla ja foorumeilla vietetyistä tunneista keskustellen ihmisten kanssa, jotka asuivat satojen kilometrien päässä, mutta tuntuivat läheisemmiltä kuin omat luokkakaverit. Se laulaa ylistystä 1980-luvun amerikkalaiselle pop-kulttuurille ilmeisen kirkasotsaisesti. Nykyajan ikuisesti menneisyyttä kierrättävään pop-kulttuuriin Clinen nostalgia sopii mainiosti, mutta jää nähtäväksi, kuinka kestävää sen viihdyttävyys on.

Muita Helmet-haasteen sopivia kohtia:

1. Kirjassa muutetaan

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

11. Kirjassa käy hyvin

16. Kirjassa luetaan kirjaa

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

33. Selviytymistarina

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

"50 miljoonan vuoden päästä"

Vernor Vinge: Aikaloukku

(Marooned in Realtime, 1986. Suom. Einari Aaltonen. Like, 2008)

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan

Aikaloukku jatkaa Rauhansodassa aloitettua tarinaa. Tai ei suoranaisesti jatka, sillä tapahtumien välissä on vuosimiljoonia. Edellisessä kirjassa esitellyt salaperäiset voimakenttäkuplat paljastuvat yllättäen tavaksi matkata ajassa - niiden sisälle ei mikään voima vaikuta, minkä lisäksi myös aika pysähtyy niiden sisällä. Kuplan sisällä olevat ihmiset eivät vanhene sekuntiakaan, vaikka ulkopuolella olisi kulunut kuinka kauan aikaa hyvänsä. Ihmiskunta lähti kohti tähtiä, sillä valovuosienkaan matkat eivät enää tuntuneet subjektiivisesti missään. Osa uteliaammista jäi maapallolla kupliin pidemmiksi ajoiksi selvittääkseen, mitä maailmalle oikein tapahtuisi tulevaisuudessa, satojen ja tuhansien vuosien päästä. Rauhaajien kukistuttua teknologinen kehitys pääsi jatkamaan kulkuaan yhä kiihtyvään tahtiin, minkä ansiosta ihmisten eliniästäkin tuli käytännössä rajaton. Kupliin sulkeuduttiin sadoiksi vuosiksi, kunnes eräät kuplasta palanneet huomasivat järkytyksekseen kaikkien ihmisten kadonneen maapallolta jossain 2200-luvun paikkeilla. Vain kuplien sisällä olleet olivat jäljellä. Mitä oli tapahtunut? Pandemia, avaruusolioiden hyökkäys, vai tekoälyn ja teknologian kehittyminen singulariteettiin, minkä seurauksena ihminen kehittyi seuraavalle evoluution asteelle?

Ihmiskunta on siis kutistunut vain muutamaan sataan henkeen, mukaan luettuna aiemmasta osasta tutut riitapukarit, Rauhanlaitos, jotka suljettiin kuplaan jäähylle. Pitkälle kehittyneiden korkeateknologisten yhteisö on koonnut eri aikakausina kupliin sulkeutuneet ja sieltä vuosituhansien saatossa vapautuneet ihmiset yhdeksi yhteisöksi, mutta ihmislajin tulevaisuus näyttää kehnolta niin vähällä populaatiolla. Kirjan tapahtumat alkavat ihmiskunnan rippeiden valmistautumisesta Rauhanlaitoksen sulkeneen kuplan avautumiseen. Ennen viimeistä muutaman tuhannen vuoden sulkeutumista kuplan sisälle yhteisön tietokoneet hakkeroidaan ja yksi korkeateknologisisten johtohahmoista, Marta Korolev, jää kuplan ulkopuolelle. Yksin, kymmeniksi vuosiksi ainoana ihmisenä maapallolla vailla toivoa pelastumisesta. Kyseessä on siis murha julminta laatua, ja sitä selvittämään päätyy yhteisön ainoa poliisi, Wil Brierson. Kellä olisi motiivi sabotoida harvalukuisen ihmiskunnan pyrkimykset lajin tulevaisuuden säilyttämiseen? Nähtävästi aika monellakin.

Juonen alustus vaatii vähän pohjatietoa edellisestä kirjasta, mutta muuten Aikaloukku on lähes täysin itsenäinen romaani. Samoja hahmoja on käytännössä vain yksi, vuosituhansiksi avaruutta tutkimaan lähenyt edellisen osan Della Lu, ja hänkin on muuttunut miltei tunnistamattomaksi. Pidin Aikaloukusta huomattavasti enemmän kuin Rauhansodasta. Dekkarimainen murhamysteeri toimii viihdyttävänä kehikkona pohdiskelulle maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudesta, mutta kehikoksi se jääkin tarinan ytimen ollessa toisaalla. Vingen vahvuus on selkeästi enemmän pohdiskelijana ja tulevaisuuden teoreetikkona. Vuosimiljoonien aikaperspektiivillä päästään tutkimaan niin mannerlaattojen liikkeiden vaikutusta ekologiaan ja evoluution kehitystä ilman ihmislajin vaikutusta. Käytännössä saavutetun kuolemattomuuden avulla ihminen voi elää reaaliajassa tuhansia vuosia ja kuplien avulla rajattomasti. Millainen ihminen on vaikkapa yhdeksän tuhannen vuoden elämän jälkeen? Mitä jos elämää jatkaisi kuplien avulla universumin lämpökuolemaan saakka? Hyytäviä ajatuksia.

Yhtä hyytävä on myös vuosikymmeniksi reaaliaikaan yksin selviämään jääneen Martan kohtalo. Martan jälkeensä jättämä päiväkirja on kirjan oivaltavinta antia kerronnallisesti. Päiväkirjassa Marta tallentaa tulevaisuuden maapallon ekosysteemin toimintaa, ja se on kuin tieteellisen raportin ja matkapäiväkirjan yhdistelmä. Marta joutuu kohtaamaan ihmisen perustavanlaatuiset haasteet ilman teknologista apua:

"Tällaistako ihmisillä oli ennen kunnon terveydenhoitoa? Toteutumattomia unelmia, kasaan romahtaneita haaveita. Heidän täytyi olla todella sisukkaita, kun ajattelee, mitä kaikkea he silti saivat aikaan."

(s. 233)

Vernor Vinge on teknikko ja pohdiskelija, joka sattuu kirjoittamaan viihdepainotteista scifiä. Täytyypä pitää silmät auki muita miehen kirjoja ajatellen. Aikaloukku sopii kohdan 28 lisäksi esimerkiksi kohtiin 5. Kirjassa liikutaan luonnossa, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja, 24. Kirjassa selvitetään rikos, 34. Kirja kertoo ajasta jota et ole elänyt tai 39. Ikääntymisestä kertova kirja.

"Tämä ei ole lelu"

Vernor Vinge: Rauhansota

(The Peace War, 1984. Suom. Einari Aaltonen. Like, 2007)

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

Kuten edellisessä blogitekstissäni kerroin, tässä tulee muutaman kirjan scifi-suora. Tällä kertaa vuorossa on yhdysvaltalaisen matemaatikon ja tietojenkäsittelytieteiden professorin Vernor Vingen teospari, Rauhansota ja Aikaloukku. Aikaloukkua käsittelevä teksti on luvassa ihan lähipäivinä, tässä tekstissä keskityn Rauhansotaan.

Maailma ilman sotaa. Saavuttamaton unelma on saavutettu. Tosin tämä unelma on ostettu kovalla hinnalla. Rauhanlaitos sai tukahdutettua mahdollisesti katastrofaaliseksi yltymässä olevat suursodat sulkemalla tukikohtia, armeijoita ja kokonaisia kaupunkeja läpipääsemättömien voimakenttien sisään. Voimakenttien muodostamat "kuplat" sulkevat kohteen täydellisesti kymmeniksi vuosiksi, eikä sisään tai ulos pääse vaikuttamaan minkäänlainen voima. Valitettavasti kupliin sulkemisen seurauksena syttyneen lyhyen sodan jälkimainingissa leviävät tappavat kulkutaudit pyyhkäisevät koko maapallon yli tappaen miljoonia ja miljoonia ihmisiä. Jäljelle jääneet ihmiskunnan rippeet ovat taantuneet feodaaliyhteiskunniksi, joiden teknologista kehitystä Rauhaajien yhteisö pitää tiukassa lieassa.

Vastarinta luonnollisesti elää. Pientehtailijoiksi kutsutut vastarintataistelijat kehittävät salassa teknologiaa ja pyrkivät syrjäyttämään Rauhanlaitoksen vallastaan. Vastarintaan kuuluu myös kuplateknologian kehittänyt tiedemies, Paul Naismith. Hän värvää avukseen katujen kasvattaman nuoren Will-pojan, jonka matemaattiset kyvyt Naismith haluaisi valjastaa omaan käyttöönsä. Viidenkymmenen vuoden suhteellisen hiljaiselon jälkeen eräs kuplista avautuu, ja sen sisälleen sulkemat salaisuudet paljastuessaan muuttavat koko ihmiskunnan tulevaisuuden.

Rauhansota keskittyy enimmäkseen kuvaamaan Rauhanlaitosta vastustavien pientehtailijoiden kapinan kasvua ja sissisodankäyntiä. Rauhanlaitos on hyvistä tarkoitusperistään huolimatta korruptoitunut diktatuuri, jota vastaan on taisteltava. Valta on turmellut ihmiskunnan hyväntekijät. Vastarintatarinan kuvasto on tuttua scifi-kauraa parhaimmillaan: salaisia tukikohtia, aivojen kanssa synteesin tekeviä tietokoneita, keinoälyjä, sekä tietenkin tarinan keskiössä olevat voimakenttäkuplat, jotka pääsevät suurempaan rooliin romaanin jatko-osassa Aikaloukku.

Seikkailua riittää, ja kirja on selkeästi juonivetoinen rymistely, jossa henkilöhahmot ovat toissijaisia tekniikan ja sen kehityksen pohdiskelun rinnalla. Eivät hahmot nyt kamalimmasta päästä ole, ehkä hiukan kliseisiä vain. Mutta pidän Vingessä siitä tausta-ajatuksesta, että kaikki voisi olla mahdollista ja perusteltua, vaikka ilmiöiden mahdollistamaa teknologiaa ei vielä olisikaan olemassa. Varsinkin aivojen kanssa yhteyden luovat koneet ja tietoiset tekoälyt kiihottavat ainakin tämän lukijan mielikuvitusta. Koneiden kanssa synteesin luonut henkilö tarvitsee kuitenkin kylmän laskentatehon lisäksi myös inhimillistä harkintaa:

Kaikkitietävyydestä ei ollut paljon apua muiden käymässä keskustelussa. Toisessa ääripäässä hän "tiesi" miljoona pientä tosiasiaa, jotka yhdessä muodostivat heidän tilanteensa ja toisessa hän puolestaan tunsi matemaattiset teoriat, jotka vaikuttivat noihin tosiasioihin. Mutta ääripäiden välisellä alueella, jossa tiedon arvioiminen tapahtui, hän tunsi olevansa heikoilla.
(s. 252)

Viihdyin kirjan parissa, tosin huomasin jossain vaiheessa lukeneeni aivot turhan rennolla vaihteella, sillä jouduin ajoittain palaamaan taaksepäin ja tarkistamaan, kuka kukin oikein oli ja mitä olikaan nyt tapahtumassa. Jatko-osa Aikaloukku piti otteessaan tehokkaammin, ja siitä lisää seuraavassa blogitekstissä. Törmäsin kirjastossa ensin nimenomaan Aikaloukkuun, jonka takakannen kuvauksen perusteella lainasin. Takakannessa mainittiin sen olevan jatko-osa tälle kirjalle, joten luin sen ensin, eli voisi sanoa tämänkin tulleen valituksi takakannen perusteella. Lisäksi se voisi sopia haasteen kohtiin 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 23. Käännöskirja tai 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän.