Stewart Home: Yö ilman todistajia

Stewart Home: Yö ilman todistajia

Tainted Love, 2005. Suom. Juha Ahokas. Kovasana, 2020

Sanotaan, että heroiini poistaa tuskat ja rakkaus parantaa tunne-elämän vammat

Stewart Homen Yö ilman todistajia kuvaa 1960-luvun svengaavan Lontoon pimeää puolta; huumeita, prostituutiota ja viranomaisten mielivaltaa. Teoksen kehyksenä on päähenkilö Jilly O'Sullivanin jälkeensä jättämät muistiinpanot, jotka tämän adoptoitavaksi annettu poika saa käsiinsä ja järjestelee kirjaksi. Rajujen elämäntapojen takana on toisaalta tyhjyyttä ja toisaalta ylpeyttä kyvystä selvitä monenlaisten niljakkeiden parissa.

Skotlannista Lontooseen 16-vuotiaana muuttanut Jilly pääsee Lontoon alakulttuurien piireihin jo ennen kuin Lontoosta tuli yllättäen maailman muodikkain paikka kuusikymmentäluvulla. Hän toimii yökerhojen klubiemäntänä, eli juottaa varakkaille asiakkaille sampanjaa ja tarjoaa seksuaalisia palveluita, joilla rahoittaa heroiiniharrastustaan. Jilly ui näissä piireissä kuin kala vedessä ja tienaa sievoisia summia, joilla ylläpitää huoliteltua ulkoasua. Työväen luokan skottiteini onnistuu muuntamaan itsensä hienostuneeksi lontoolaiseksi escort-tytöksi. Jilly myös tutustuu moniin aikakauden merkkihenkilöihin, joiden nimiä suorastaan tulvii kirjan sivuilta yli.

Jilly tulee raskaaksi ja hänet painostetaan luovuttamaan vauva adoptoitavaksi. Vuosien varrella Jilly pyrkii ottamaan yhteyttä poikaansa tuloksetta, sillä häntä ei pidetä pojalle soveliaana äitinä. Jillyä yrittävät opastaa kaidalle tielle adoptiotoimiston lisäksi niin kirkko kuin poliisikin, mutta kaikkien instituutioiden ydin tuntuu olevan vielä mädempi kuin Jillyn oman taustan kuvitellaan olevan. Varsinkin Lontoon poliisilaitos esitetään joukkiona korruptoituneita sadisteja, mutta myös muut viranomaiset kuvataan lähtökohtaisesti typerinä ja epärehellisinä.

Jilly lähestulkoon ylpeilee heroiinin käytöllään. Varsinkin "turskien pokaamista", eli seksin myyntiä varakkaille ääliöille heroiinipöllyissä hän fiilistelee useaan otteeseen. Vaikka hän mainitsee yrittäneensä päästä aineiden käytöstä eroon toistuvasti, näitä selviä kausia tai yritystä raitistumiseen ei juuri kuvailla. Huumeiden käyttöä ja "kuuppa sekaisin pilkkimistä" sitäkin enemmän. Kirjan loppupuolella Jilly yrittää löytää rauhaa elämäänsä idän uskonnoista ja mystiikasta. Vaikka Jillyn elämä vaikuttaakin sisällöttömältä, hänessä säilyy tietynlainen neuvokkuus ja selviytymisen taito.

Home kirjoittaa 1960-luvun popkulttuuria uusiksi ja repii monet ikoniset hahmot jalustoiltaan maan tasalle. Kuvaukset John Lennonin seksimieltymyksistä tai siitä, mitä Rollari-kitaristi Brian Jonesille todella tapahtui asettavat rock-legendat epäilyttävään valoon. Kukapa toisaalta tietää, mitä noina huuruisina vuosina todella tapahtui. Meininki on luultavasti ollut sama kuin Woodstockissa: jos todella muistat mitä tapahtui, et ollut paikalla.

Kirjan episodimainen rakenne muistuttaa novellikokoelmaa. Jutut toistavat jonkin verran itseään, mikä toisaalta on tehokeinokin kaiken alkaessa näyttää ja tuntua samalta huumeiden ja seksin harmaassa kierteessä. Homen rajusta tekstistä tulee mieleen saman sukupolven skottikirjailija Irvine Welsh, toki ilman murteellista kieltä.

Kiitokset Kovasana-kustantamolle arvostelukappaleesta!

Ernest Cline: Ready Player One

Ernest Cline: Ready Player One

(2011. Arrow Books, 2012)

Thanks for playing my game

44. Kirja liittyy johonkin peliin

Lähitulevaisuuden Yhdysvalloissa todellisuus on käynyt niin ankeaksi, ettei kukaan vietä siellä aikaa. OASIS on uusi todellisuus. Virtuaaliyhteisön ja massiivisen nettimoninpelin yhdistelmä OASIS on paikka, jossa valtaosa amerikkalaisista viettää suurimman osan elämästään. Monet käyttävät sitä pelaamiseen ja oman avatarinsa kehittämiseen, mutta vielä suurempi joukko ihmisiä käyttää sitä arkisten askareiden hoitoon, koulunkäyntiin, seurusteluun ja kaupantekoon. Ilmastonmuutoksen, korruption ja väkivallan rappeuttama maa on retuperällä, kun taas virtuaalimaailmassa ovat päivät kuin unta vain.

Köyhistä nörteistä miljardöörinörteiksi nousseiden James Hallidayn ja Ogden Morrowin luoma pelimaailma on heittämällä maailman arvokkaimman firman lippulaivatuote. Kun Halliday kuolee, hän jättää perinnökseen firmansa täyden omistajuuden. Ainoana ehtona on vain läpäistä Hallidayn OASISiin kätkemät tehtävät. OASIS tekisi omistajastaan maailman rikkaimman ihmisen, joten palkinnolle riittää ottajia. Kryptisten, 80-luvun pop-kulttuuriin liittyvien vihjeiden täyttämä tehtävä vain osoittautuu liian vaikeaksi, ja perintö jää viideksi vuodeksi lunastamatta. Edes Hallidayn ja Morrow'n kilpailijan, maailmanherruutta havittelevan IOI:n kätyrit eivät pääse puusta pitkälle. IOI:n tavoitteena on kaupallistaa tähän asti ilmaisena pysynyt OASIS ja tehdä rajattomasta erämaasta mainostajien kauppapaikka ja kahlein rajattu, pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan suunniteltu huvipuistolaite hyvin maksaville idiooteille.

Tilanne muuttuu äkillisesti, kun köyhistä oloista nouseva pelaaja Wade Watts, nimimerkki Parzival, löytää ratkaisun ensimmäiseen haasteeseen ja nousee sekä virtuaali- että todellisen maailman superjulkkikseksi. Parzival on omistanut elämänsä pelin salaisuuden selvittämiseksi. Hän ei ole yksin, sillä tässä "pääsiäismunajahdissa" on mukana tuhansia muitakin seikkailijoita, joista nimimerkit Aech ja Art3mis tulevat hänelle erityisen läheisiksi. Aech ja Art3mis ovat alussa Parzivalin esikuvia, asemansa yhteisössä jo saavuttaneita huippupelaajia, mutta kunnioitus muuttuu molemminpuoliseksi, kun Parzival osoittautuu ylivertaiseksi pelaajaksi ja pop-kulttuurin tuntijaksi. Kunnioituksen lisäksi myös muut tunteet heräävät nuorten pelaajien yhdessäolon vaikutuksena:

Regardless of what I'd been telling myself, I knew she was the real reason I'd gone through with this lunatic plan. What the hell was wrong with me? There was a good chance I might never escape from this place. I felt buried under an avalanche of self-doubt. Had my dual obsession with the egg and Art3mis finally driven me completely insane? Why would I take such an idiotic risk to win over someone I'd never actually met? Someone who appeared to have no interest in ever talking to me again?
(s. 282)

OASIS on taianomainen paikka, toinen todellisuus, jossa mikä tahansa on mahdollista. Alkuun pääsee käytänössä ilmaiseksi, vain visiirit ja kosketushansikkaat on hankittava. Rajaton määrä erilaisia maailmoita tutkittavaksi, pelejä pelattavaksi ja suhteita luotavaksi. Toki maailmankaikkeuden kokoisessa virtuaalimaailmankaikkeudessa liikkuminen asettaa omat haasteensa, ja teleportaatio on maksullista. OASIS on kuin unelma täydellisestä internetistä - rajaton, anonyymi, kaikille yhtäläinen ja avoin kenttä toteuttaa unelmiaan. Tuntuu kuin meidän aikamme internet olisi kadottamassa tuon ihanteen ja että sen kulta-aika olisi jo ohi.

Ernest Cline kunnioittaa kirjallaan internetin ihanteita, mutta sitäkin enemmän Ready Player One on oodi 1980-luvun amerikkalaiselle (ja ihan vähän japanilaiselle) pop-kulttuurille ja nörttiydelle. Halliday on kätkenyt maailmaansa lukemattoman määrän viittauksia kyseisen vuosikymmenen muotiin, elokuviin, musiikkiin, peleihin ja sarjakuviin, ja näitä Cline esittelee hellyyttävällä nostalgisella innolla. Innostus tarttuu, vaikka itse olen muutaman vuoden liian nuori ollakseni elänyt noita Clinen kultaisia vuosia. Sen verran nörtti olen, että vaikka monet viittaukset menivät yli hilseen, monet myös tunnistin ja hykertelin sisäisesti. Varsinkin loppupuolen Rush-yhtyeen 2112-albumiin pohjautuva tehtävä sai aikaan tuliset ilmakitarasoolot.

Muutamat asiat kuitenkin hieman rikkoivat kirjan illuusion. Kun katsoo nykyisten pelien tekijäluetteloita, tuntuu uskomattomalta, että yksi henkilö olisi koodannut noin valtavan piilotehtävän pelin sisälle, saati sitten kokonaisen rajattomasti muokattavan virtuaalitodellisuuden. Lisäksi eikö IOI:n olisi helpompaa ollut palkata koodareiden ja teollisuusvakoojien armeija selvittämään pelin lähdekoodi ja sitä kautta säännöt tehtävän selvittämiseen kuin palkata pelaajien armeijaa kokeilemaan yrityksen ja erehdyksen kautta? Useat kiusalliset oikolukuvirheet (mikä elokuva on Revenge of the Jedi?) pistivät myös nörtin silmään, mutta ne on voitu korjata myöhempiin painoksiin.

Ready Player One on ehdottoman viihdyttävä, ahmintaan houkutteleva kirja muutamasta pitkäveteisemmästä hetkestä huolimatta. Se tuo mieleen lämpimiä muistoja omasta teini-iästä: tietokonepeleistä, irc-kanavilla ja foorumeilla vietetyistä tunneista keskustellen ihmisten kanssa, jotka asuivat satojen kilometrien päässä, mutta tuntuivat läheisemmiltä kuin omat luokkakaverit. Se laulaa ylistystä 1980-luvun amerikkalaiselle pop-kulttuurille ilmeisen kirkasotsaisesti. Nykyajan ikuisesti menneisyyttä kierrättävään pop-kulttuuriin Clinen nostalgia sopii mainiosti, mutta jää nähtäväksi, kuinka kestävää sen viihdyttävyys on.

Muita Helmet-haasteen sopivia kohtia:

1. Kirjassa muutetaan

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

11. Kirjassa käy hyvin

16. Kirjassa luetaan kirjaa

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

33. Selviytymistarina

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö