Ernest Cline: Ready Player One
(2011. Arrow Books, 2012)
Thanks for playing my game
44. Kirja liittyy johonkin peliin
Lähitulevaisuuden Yhdysvalloissa todellisuus on käynyt niin ankeaksi, ettei kukaan vietä siellä aikaa. OASIS on uusi todellisuus. Virtuaaliyhteisön ja massiivisen nettimoninpelin yhdistelmä OASIS on paikka, jossa valtaosa amerikkalaisista viettää suurimman osan elämästään. Monet käyttävät sitä pelaamiseen ja oman avatarinsa kehittämiseen, mutta vielä suurempi joukko ihmisiä käyttää sitä arkisten askareiden hoitoon, koulunkäyntiin, seurusteluun ja kaupantekoon. Ilmastonmuutoksen, korruption ja väkivallan rappeuttama maa on retuperällä, kun taas virtuaalimaailmassa ovat päivät kuin unta vain.
Köyhistä nörteistä miljardöörinörteiksi nousseiden James Hallidayn ja Ogden Morrowin luoma pelimaailma on heittämällä maailman arvokkaimman firman lippulaivatuote. Kun Halliday kuolee, hän jättää perinnökseen firmansa täyden omistajuuden. Ainoana ehtona on vain läpäistä Hallidayn OASISiin kätkemät tehtävät. OASIS tekisi omistajastaan maailman rikkaimman ihmisen, joten palkinnolle riittää ottajia. Kryptisten, 80-luvun pop-kulttuuriin liittyvien vihjeiden täyttämä tehtävä vain osoittautuu liian vaikeaksi, ja perintö jää viideksi vuodeksi lunastamatta. Edes Hallidayn ja Morrow'n kilpailijan, maailmanherruutta havittelevan IOI:n kätyrit eivät pääse puusta pitkälle. IOI:n tavoitteena on kaupallistaa tähän asti ilmaisena pysynyt OASIS ja tehdä rajattomasta erämaasta mainostajien kauppapaikka ja kahlein rajattu, pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan suunniteltu huvipuistolaite hyvin maksaville idiooteille.
Tilanne muuttuu äkillisesti, kun köyhistä oloista nouseva pelaaja Wade Watts, nimimerkki Parzival, löytää ratkaisun ensimmäiseen haasteeseen ja nousee sekä virtuaali- että todellisen maailman superjulkkikseksi. Parzival on omistanut elämänsä pelin salaisuuden selvittämiseksi. Hän ei ole yksin, sillä tässä "pääsiäismunajahdissa" on mukana tuhansia muitakin seikkailijoita, joista nimimerkit Aech ja Art3mis tulevat hänelle erityisen läheisiksi. Aech ja Art3mis ovat alussa Parzivalin esikuvia, asemansa yhteisössä jo saavuttaneita huippupelaajia, mutta kunnioitus muuttuu molemminpuoliseksi, kun Parzival osoittautuu ylivertaiseksi pelaajaksi ja pop-kulttuurin tuntijaksi. Kunnioituksen lisäksi myös muut tunteet heräävät nuorten pelaajien yhdessäolon vaikutuksena:
Regardless of what I'd been telling myself, I knew she was the real reason I'd gone through with this lunatic plan. What the hell was wrong with me? There was a good chance I might never escape from this place. I felt buried under an avalanche of self-doubt. Had my dual obsession with the egg and Art3mis finally driven me completely insane? Why would I take such an idiotic risk to win over someone I'd never actually met? Someone who appeared to have no interest in ever talking to me again?
(s. 282)
OASIS on taianomainen paikka, toinen todellisuus, jossa mikä tahansa on mahdollista. Alkuun pääsee käytänössä ilmaiseksi, vain visiirit ja kosketushansikkaat on hankittava. Rajaton määrä erilaisia maailmoita tutkittavaksi, pelejä pelattavaksi ja suhteita luotavaksi. Toki maailmankaikkeuden kokoisessa virtuaalimaailmankaikkeudessa liikkuminen asettaa omat haasteensa, ja teleportaatio on maksullista. OASIS on kuin unelma täydellisestä internetistä - rajaton, anonyymi, kaikille yhtäläinen ja avoin kenttä toteuttaa unelmiaan. Tuntuu kuin meidän aikamme internet olisi kadottamassa tuon ihanteen ja että sen kulta-aika olisi jo ohi.
Ernest Cline kunnioittaa kirjallaan internetin ihanteita, mutta sitäkin enemmän Ready Player One on oodi 1980-luvun amerikkalaiselle (ja ihan vähän japanilaiselle) pop-kulttuurille ja nörttiydelle. Halliday on kätkenyt maailmaansa lukemattoman määrän viittauksia kyseisen vuosikymmenen muotiin, elokuviin, musiikkiin, peleihin ja sarjakuviin, ja näitä Cline esittelee hellyyttävällä nostalgisella innolla. Innostus tarttuu, vaikka itse olen muutaman vuoden liian nuori ollakseni elänyt noita Clinen kultaisia vuosia. Sen verran nörtti olen, että vaikka monet viittaukset menivät yli hilseen, monet myös tunnistin ja hykertelin sisäisesti. Varsinkin loppupuolen Rush-yhtyeen 2112-albumiin pohjautuva tehtävä sai aikaan tuliset ilmakitarasoolot.
Muutamat asiat kuitenkin hieman rikkoivat kirjan illuusion. Kun katsoo nykyisten pelien tekijäluetteloita, tuntuu uskomattomalta, että yksi henkilö olisi koodannut noin valtavan piilotehtävän pelin sisälle, saati sitten kokonaisen rajattomasti muokattavan virtuaalitodellisuuden. Lisäksi eikö IOI:n olisi helpompaa ollut palkata koodareiden ja teollisuusvakoojien armeija selvittämään pelin lähdekoodi ja sitä kautta säännöt tehtävän selvittämiseen kuin palkata pelaajien armeijaa kokeilemaan yrityksen ja erehdyksen kautta? Useat kiusalliset oikolukuvirheet (mikä elokuva on Revenge of the Jedi?) pistivät myös nörtin silmään, mutta ne on voitu korjata myöhempiin painoksiin.
Ready Player One on ehdottoman viihdyttävä, ahmintaan houkutteleva kirja muutamasta pitkäveteisemmästä hetkestä huolimatta. Se tuo mieleen lämpimiä muistoja omasta teini-iästä: tietokonepeleistä, irc-kanavilla ja foorumeilla vietetyistä tunneista keskustellen ihmisten kanssa, jotka asuivat satojen kilometrien päässä, mutta tuntuivat läheisemmiltä kuin omat luokkakaverit. Se laulaa ylistystä 1980-luvun amerikkalaiselle pop-kulttuurille ilmeisen kirkasotsaisesti. Nykyajan ikuisesti menneisyyttä kierrättävään pop-kulttuuriin Clinen nostalgia sopii mainiosti, mutta jää nähtäväksi, kuinka kestävää sen viihdyttävyys on.
Lähitulevaisuuden Yhdysvalloissa todellisuus on käynyt niin ankeaksi, ettei kukaan vietä siellä aikaa. OASIS on uusi todellisuus. Virtuaaliyhteisön ja massiivisen nettimoninpelin yhdistelmä OASIS on paikka, jossa valtaosa amerikkalaisista viettää suurimman osan elämästään. Monet käyttävät sitä pelaamiseen ja oman avatarinsa kehittämiseen, mutta vielä suurempi joukko ihmisiä käyttää sitä arkisten askareiden hoitoon, koulunkäyntiin, seurusteluun ja kaupantekoon. Ilmastonmuutoksen, korruption ja väkivallan rappeuttama maa on retuperällä, kun taas virtuaalimaailmassa ovat päivät kuin unta vain.
Köyhistä nörteistä miljardöörinörteiksi nousseiden James Hallidayn ja Ogden Morrowin luoma pelimaailma on heittämällä maailman arvokkaimman firman lippulaivatuote. Kun Halliday kuolee, hän jättää perinnökseen firmansa täyden omistajuuden. Ainoana ehtona on vain läpäistä Hallidayn OASISiin kätkemät tehtävät. OASIS tekisi omistajastaan maailman rikkaimman ihmisen, joten palkinnolle riittää ottajia. Kryptisten, 80-luvun pop-kulttuuriin liittyvien vihjeiden täyttämä tehtävä vain osoittautuu liian vaikeaksi, ja perintö jää viideksi vuodeksi lunastamatta. Edes Hallidayn ja Morrow'n kilpailijan, maailmanherruutta havittelevan IOI:n kätyrit eivät pääse puusta pitkälle. IOI:n tavoitteena on kaupallistaa tähän asti ilmaisena pysynyt OASIS ja tehdä rajattomasta erämaasta mainostajien kauppapaikka ja kahlein rajattu, pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan suunniteltu huvipuistolaite hyvin maksaville idiooteille.
Tilanne muuttuu äkillisesti, kun köyhistä oloista nouseva pelaaja Wade Watts, nimimerkki Parzival, löytää ratkaisun ensimmäiseen haasteeseen ja nousee sekä virtuaali- että todellisen maailman superjulkkikseksi. Parzival on omistanut elämänsä pelin salaisuuden selvittämiseksi. Hän ei ole yksin, sillä tässä "pääsiäismunajahdissa" on mukana tuhansia muitakin seikkailijoita, joista nimimerkit Aech ja Art3mis tulevat hänelle erityisen läheisiksi. Aech ja Art3mis ovat alussa Parzivalin esikuvia, asemansa yhteisössä jo saavuttaneita huippupelaajia, mutta kunnioitus muuttuu molemminpuoliseksi, kun Parzival osoittautuu ylivertaiseksi pelaajaksi ja pop-kulttuurin tuntijaksi. Kunnioituksen lisäksi myös muut tunteet heräävät nuorten pelaajien yhdessäolon vaikutuksena:
Regardless of what I'd been telling myself, I knew she was the real reason I'd gone through with this lunatic plan. What the hell was wrong with me? There was a good chance I might never escape from this place. I felt buried under an avalanche of self-doubt. Had my dual obsession with the egg and Art3mis finally driven me completely insane? Why would I take such an idiotic risk to win over someone I'd never actually met? Someone who appeared to have no interest in ever talking to me again?
(s. 282)
OASIS on taianomainen paikka, toinen todellisuus, jossa mikä tahansa on mahdollista. Alkuun pääsee käytänössä ilmaiseksi, vain visiirit ja kosketushansikkaat on hankittava. Rajaton määrä erilaisia maailmoita tutkittavaksi, pelejä pelattavaksi ja suhteita luotavaksi. Toki maailmankaikkeuden kokoisessa virtuaalimaailmankaikkeudessa liikkuminen asettaa omat haasteensa, ja teleportaatio on maksullista. OASIS on kuin unelma täydellisestä internetistä - rajaton, anonyymi, kaikille yhtäläinen ja avoin kenttä toteuttaa unelmiaan. Tuntuu kuin meidän aikamme internet olisi kadottamassa tuon ihanteen ja että sen kulta-aika olisi jo ohi.
Ernest Cline kunnioittaa kirjallaan internetin ihanteita, mutta sitäkin enemmän Ready Player One on oodi 1980-luvun amerikkalaiselle (ja ihan vähän japanilaiselle) pop-kulttuurille ja nörttiydelle. Halliday on kätkenyt maailmaansa lukemattoman määrän viittauksia kyseisen vuosikymmenen muotiin, elokuviin, musiikkiin, peleihin ja sarjakuviin, ja näitä Cline esittelee hellyyttävällä nostalgisella innolla. Innostus tarttuu, vaikka itse olen muutaman vuoden liian nuori ollakseni elänyt noita Clinen kultaisia vuosia. Sen verran nörtti olen, että vaikka monet viittaukset menivät yli hilseen, monet myös tunnistin ja hykertelin sisäisesti. Varsinkin loppupuolen Rush-yhtyeen 2112-albumiin pohjautuva tehtävä sai aikaan tuliset ilmakitarasoolot.
Muutamat asiat kuitenkin hieman rikkoivat kirjan illuusion. Kun katsoo nykyisten pelien tekijäluetteloita, tuntuu uskomattomalta, että yksi henkilö olisi koodannut noin valtavan piilotehtävän pelin sisälle, saati sitten kokonaisen rajattomasti muokattavan virtuaalitodellisuuden. Lisäksi eikö IOI:n olisi helpompaa ollut palkata koodareiden ja teollisuusvakoojien armeija selvittämään pelin lähdekoodi ja sitä kautta säännöt tehtävän selvittämiseen kuin palkata pelaajien armeijaa kokeilemaan yrityksen ja erehdyksen kautta? Useat kiusalliset oikolukuvirheet (mikä elokuva on Revenge of the Jedi?) pistivät myös nörtin silmään, mutta ne on voitu korjata myöhempiin painoksiin.
Ready Player One on ehdottoman viihdyttävä, ahmintaan houkutteleva kirja muutamasta pitkäveteisemmästä hetkestä huolimatta. Se tuo mieleen lämpimiä muistoja omasta teini-iästä: tietokonepeleistä, irc-kanavilla ja foorumeilla vietetyistä tunneista keskustellen ihmisten kanssa, jotka asuivat satojen kilometrien päässä, mutta tuntuivat läheisemmiltä kuin omat luokkakaverit. Se laulaa ylistystä 1980-luvun amerikkalaiselle pop-kulttuurille ilmeisen kirkasotsaisesti. Nykyajan ikuisesti menneisyyttä kierrättävään pop-kulttuuriin Clinen nostalgia sopii mainiosti, mutta jää nähtäväksi, kuinka kestävää sen viihdyttävyys on.
Muita Helmet-haasteen sopivia kohtia:
1. Kirjassa muutetaan
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
11. Kirjassa käy hyvin
16. Kirjassa luetaan kirjaa
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti