Näytetään tekstit, joissa on tunniste 44. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 44. Näytä kaikki tekstit

perjantai 26. lokakuuta 2018

Ernest Cline: Ready Player One

Ernest Cline: Ready Player One

(2011. Arrow Books, 2012)


Thanks for playing my game


44. Kirja liittyy johonkin peliin

Lähitulevaisuuden Yhdysvalloissa todellisuus on käynyt niin ankeaksi, ettei kukaan vietä siellä aikaa. OASIS on uusi todellisuus. Virtuaaliyhteisön ja massiivisen nettimoninpelin yhdistelmä OASIS on paikka, jossa valtaosa amerikkalaisista viettää suurimman osan elämästään. Monet käyttävät sitä pelaamiseen ja oman avatarinsa kehittämiseen, mutta vielä suurempi joukko ihmisiä käyttää sitä arkisten askareiden hoitoon, koulunkäyntiin, seurusteluun ja kaupantekoon. Ilmastonmuutoksen, korruption ja väkivallan rappeuttama maa on retuperällä, kun taas virtuaalimaailmassa ovat päivät kuin unta vain.

Köyhistä nörteistä miljardöörinörteiksi nousseiden James Hallidayn ja Ogden Morrowin luoma pelimaailma on heittämällä maailman arvokkaimman firman lippulaivatuote. Kun Halliday kuolee, hän jättää perinnökseen firmansa täyden omistajuuden. Ainoana ehtona on vain läpäistä Hallidayn OASISiin kätkemät tehtävät. OASIS tekisi omistajastaan maailman rikkaimman ihmisen, joten palkinnolle riittää ottajia. Kryptisten, 80-luvun pop-kulttuuriin liittyvien vihjeiden täyttämä tehtävä vain osoittautuu liian vaikeaksi, ja perintö jää viideksi vuodeksi lunastamatta. Edes Hallidayn ja Morrow'n kilpailijan, maailmanherruutta havittelevan IOI:n kätyrit eivät pääse puusta pitkälle. IOI:n tavoitteena on kaupallistaa tähän asti ilmaisena pysynyt OASIS ja tehdä rajattomasta erämaasta mainostajien kauppapaikka ja kahlein rajattu, pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan suunniteltu huvipuistolaite hyvin maksaville idiooteille.

Tilanne muuttuu äkillisesti, kun köyhistä oloista nouseva pelaaja Wade Watts, nimimerkki Parzival, löytää ratkaisun ensimmäiseen haasteeseen ja nousee sekä virtuaali- että todellisen maailman superjulkkikseksi. Parzival on omistanut elämänsä pelin salaisuuden selvittämiseksi. Hän ei ole yksin, sillä tässä "pääsiäismunajahdissa" on mukana tuhansia muitakin seikkailijoita, joista nimimerkit Aech ja Art3mis tulevat hänelle erityisen läheisiksi. Aech ja Art3mis ovat alussa Parzivalin esikuvia, asemansa yhteisössä jo saavuttaneita huippupelaajia, mutta kunnioitus muuttuu molemminpuoliseksi, kun Parzival osoittautuu ylivertaiseksi pelaajaksi ja pop-kulttuurin tuntijaksi. Kunnioituksen lisäksi myös muut tunteet heräävät nuorten pelaajien yhdessäolon vaikutuksena:

Regardless of what I'd been telling myself, I knew she was the real reason I'd gone through with this lunatic plan. What the hell was wrong with me? There was a good chance I might never escape from this place. I felt buried under an avalanche of self-doubt. Had my dual obsession with the egg and Art3mis finally driven me completely insane? Why would I take such an idiotic risk to win over someone I'd never actually met? Someone who appeared to have no interest in ever talking to me again?
(s. 282)

OASIS on taianomainen paikka, toinen todellisuus, jossa mikä tahansa on mahdollista. Alkuun pääsee käytänössä ilmaiseksi, vain visiirit ja kosketushansikkaat on hankittava. Rajaton määrä erilaisia maailmoita tutkittavaksi, pelejä pelattavaksi ja suhteita luotavaksi. Toki maailmankaikkeuden kokoisessa virtuaalimaailmankaikkeudessa liikkuminen asettaa omat haasteensa, ja teleportaatio on maksullista. OASIS on kuin unelma täydellisestä internetistä - rajaton, anonyymi, kaikille yhtäläinen ja avoin kenttä toteuttaa unelmiaan. Tuntuu kuin meidän aikamme internet olisi kadottamassa tuon ihanteen ja että sen kulta-aika olisi jo ohi.

Ernest Cline kunnioittaa kirjallaan internetin ihanteita, mutta sitäkin enemmän Ready Player One on oodi 1980-luvun amerikkalaiselle (ja ihan vähän japanilaiselle) pop-kulttuurille ja nörttiydelle. Halliday on kätkenyt maailmaansa lukemattoman määrän viittauksia kyseisen vuosikymmenen muotiin, elokuviin, musiikkiin, peleihin ja sarjakuviin, ja näitä Cline esittelee hellyyttävällä nostalgisella innolla. Innostus tarttuu, vaikka itse olen muutaman vuoden liian nuori ollakseni elänyt noita Clinen kultaisia vuosia. Sen verran nörtti olen, että vaikka monet viittaukset menivät yli hilseen, monet myös tunnistin ja hykertelin sisäisesti. Varsinkin loppupuolen Rush-yhtyeen 2112-albumiin pohjautuva tehtävä sai aikaan tuliset ilmakitarasoolot.

Muutamat asiat kuitenkin hieman rikkoivat kirjan illuusion. Kun katsoo nykyisten pelien tekijäluetteloita, tuntuu uskomattomalta, että yksi henkilö olisi koodannut noin valtavan piilotehtävän pelin sisälle, saati sitten kokonaisen rajattomasti muokattavan virtuaalitodellisuuden. Lisäksi eikö IOI:n olisi helpompaa ollut palkata koodareiden ja teollisuusvakoojien armeija selvittämään pelin lähdekoodi ja sitä kautta säännöt tehtävän selvittämiseen kuin palkata pelaajien armeijaa kokeilemaan yrityksen ja erehdyksen kautta? Useat kiusalliset oikolukuvirheet (mikä elokuva on Revenge of the Jedi?) pistivät myös nörtin silmään, mutta ne on voitu korjata myöhempiin painoksiin.

Ready Player One on ehdottoman viihdyttävä, ahmintaan houkutteleva kirja muutamasta pitkäveteisemmästä hetkestä huolimatta. Se tuo mieleen lämpimiä muistoja omasta teini-iästä: tietokonepeleistä, irc-kanavilla ja foorumeilla vietetyistä tunneista keskustellen ihmisten kanssa, jotka asuivat satojen kilometrien päässä, mutta tuntuivat läheisemmiltä kuin omat luokkakaverit. Se laulaa ylistystä 1980-luvun amerikkalaiselle pop-kulttuurille ilmeisen kirkasotsaisesti. Nykyajan ikuisesti menneisyyttä kierrättävään pop-kulttuuriin Clinen nostalgia sopii mainiosti, mutta jää nähtäväksi, kuinka kestävää sen viihdyttävyys on.

Muita Helmet-haasteen sopivia kohtia:
1. Kirjassa muutetaan
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
11. Kirjassa käy hyvin
16. Kirjassa luetaan kirjaa
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

perjantai 22. joulukuuta 2017

"Ihminen on kaikkialla sama"

Asko Sahlberg: Pilatus

(Like, 2016)



44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta

Hetkinen, suomenkielinen historiallinen romaani, joka sijoittuu antiikin Roomaan? Kyseessä ei kuitenkaan ole Mika Waltarin kadonnut teos, vaan viime vuonna julkaistu Asko Sahlbergin Pilatus. Vertailulta Waltariin ei voi välttyä, sillä romaanin päähenkilöksi valitusta Pontius Pilatuksesta on Waltarikin kirjoittanut Valtakunnan salaisuudessa. Myös tyylillisesti synkkään itsetutkiskeluun taipuvainen Pilatus kuulostaa tutulta hahmolta. Riittävätkö Sahlbergin rahkeet nousta omilleen omalla äänellään?

Sahlbergin romaanin Pilatuksen tarina alkaa Juudean käskynhaltijan elämän loppupuolelta, erään kriisin jälkipuinneista. Innokkaat legioonalaiset ovat tukahduttaneet juutalaisten mielenosoituksen turhankin verisesti, ja Pilatus joutuu palaamaan Roomaan tekemään tiliä päätöksistään. Matkalla Pilatus muistelee nuoruuttaan, sotaretkiään, poliittisen uransa alkua Roomassa, sekä tietenkin kohtaamistaan puusepästä profeetaksi ryhtyneen nuoren Jeshuan kanssa.

Paljon huomiota saa Rooman valtakunta, ja kuinka valta saavutetaan niin henkilökohtaisella kuin valtakunnan tasolla. Päästäkseen vallan kahvaan juonittelulla ei ole minkäänlaisia rajoja. Mustamaalaus, korruptio ja salamurhat ovat täysin arkipäiväisiä. Pilatus kokee Rooman moraalittomana ja pyrkii itse säilyttämään edes jonkinlaisen käsityksen oikeasta ja väärästä. Mikäli vaihtoehtona on olla tekemättä mitään, Pilatus valitsee mieluiten sen tien. Valitettavasti valinnan tekemättömyys ja vastuun pakoilu johtavat tilanteiden eskaloitumiseen, jolloin Pilatus joutuu tekemään hätiköityjä päätöksiä hetken mielijohteesta.

Valta huumannuttaa ja vie arvostelukyvyn, ja vehkeilyyn kyllästynyt Pilatus haluaa mahdollisimman kauas Roomasta. Sotatila on valtakunnassa lähes jatkuva, kun Rooman sivistystä levitetään alemmille kansoille:

"Tarkoitat kai, että valtakunnista vahvimmalla ei ole pelkästään oikeutta vaan myös velvollisuus alistaa toiset kansat valtaansa."
"Juuri sitä. Onhan meidän sivistyksemme ylivertainen ja sitä levittämällä teemme suuren palveluksen ihmiskunnalle. Se vaatii uhrinsa, mutta sille ei mahda mitään. Myös muut kansat sotivat ja pyrkivät anastamaan alueita ja rikkauksia toisiltaan. Se kuuluu niin sanoakseni valtakuntien luonteeseen. Rooman tarkoitus on ennen pitkää varmistaa koko maailman rauha."
(s. 152)

Vaikka roomalaiset itse kokevatkin oman valtakuntansa, kulttuurinsa ja uskontonsa ylivertaisena, valloitetut kansat eivät sitä välttämättä sellaisena näe. Toisaalta roomalaiset sallivat kyllä muidenkin kuin omien jumaliensa palvonnan - ovathan roomalaisten jumalat vain lähinnä toisiin vaatteisiin puettuja kreikkalaisia jumalia - mutta eivät osaa ottaa huomioon sitä, että esimerkiksi Juudeassa roomalaiset jumalat nähdään loukkaavina epäjumalina. Kaikki jumalat ovat Roomassa saman arvoisia, ja tilanteen mukaan voi uhrata milloin millekin jumalalle. Mutta Juudeassa on vain yksi jumala, tosin sitäkin tulkitaan eri tavoin riippuen siitä, kysyykö farisealaisilta vai saddukealaisilta.

Pilatuksen tarinaa ei voisi kertoa ilman Jeesusta. Jeshuan hahmosta Sahlberg ei ota kantaa, onko tämä jumalainen vai ei. Sahlberg kuvaa Jeshuan profeettana, joka on varma taidoistaan, mutta joka ei kerskaile. Pilatuksen vaimoon profeetan sanat tekevät lähtemättömän vaikutuksen, mutta Pilatus pysyy skeptisenä. Pilatus ei kuitenkaan ole Uuden Testamentin välinpitämätön hallitsija, vaan tuntee suurta myötätuntoa Jeshuaa kohtaan ja arvostaa tätä, eikä haluaisi tuomita häntä vain yhtenä uhrina pitkässä poliittisten vehkeilyjen sarjassa. Pilatus pyrkii hyvään, mutta halussaan paeta vehkeilyjä ja vastuuta onnistuu aiheuttamaan ihan yhtä paljon ongelmia.

Sahlbergin päätös lähteä kulkemaan samoja polkuja Mika Waltarin kanssa on hieman ongelmallinen. Pilatus on synkistelevä, paikoin pateettinen ja kohtaloaan valitteleva kuin Waltarin vastahakoiset sankarit konsanaan. Miltei odotin repliikkejä, joissa kerrottaisiin ihmisten puheiden olevan kuin kärpäsen surinaa tai kunnian muuttuvan tuhkaksi suussa. Hyvin samanlaista runollista kielenkäyttöä Sahlberg harrastaa. En tiedä, onko tätä romaania edeltänyt Herodes samankaltainen, mutta ainakaan Pilatuksen perusteella en ole täysin vakuuttunut Sahlbergin tyylistä.

Uskonnot näyttelevät Pilatuksessa suurta osaa, joten kuittaan sillä Helmet-haasteen kohdan 44. Muita sopivia kohtia ovat 2. Kirjablogissa kehuttu kirja, 5. Kirjassa liikutaan luonnossa, 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja, 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis, 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja, 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt, 35. Kirjan nimessä on erisnimi, 39. Ikääntymisestä kertova kirja.