Elisa Kaldvee: Fiin tyttäret - Exsiccata
(Marketiimi, 2017)
Avaimet tuntemattomille vesille, noituuteen
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
Nyt mentiin Helmet-haasteen avulla ns. syvään päähän. Kirjaston tietokannasta hakusanaksi vaimoni etunimi, listan ensimmäinen paikalla ollut kirja hyllystä mukaan ja lainaustiskille. Mitään muuta en kirjasta tiennyt. Kirjailijan nimi, teoksen nimi, kustantaja, etukansi, takakansi, mikään niistä ei sanonut yhtikäs mitään. Nyt lähdettäisiin tutkimusmatkalle.
Jossain nimeämättömässä paikassa, joka on meidän maailmassamme mutta ei aivan, seisoo Villa Tiglio, kartano tai linna, jonka tilukset ulottuvat silmänkantamattomiin. Aikakausi on määrittelemätön, mutta se voisi olla 1900-luvun alkua. Talossa asuu perhe, isä, äiti ja kolme lasta. Lapsista vanhin, poika nimeltä Willi lähetetään pois jonkin rikkomuksen tehtyään. Tarinan kertoja, kirjan alussa viisivuotias tyttö Picabo ihmettelee asiaa, mutta ei jää sitä pohtimaan sen syvemmin. Picabo ja hänen pikkusiskonsa Stella tutkivat mielellään pihan kasveja ja ötököitä ja janoavat lisää tietoa niistä. Isä ja äiti perustavat kirjastohuoneen, jonne alkaa kerääntyä yksi kerrallaan kauniita luonnontieteellisiä teoksia.
Picabo saa kummia kohtauksia, joissa maailma mustenee ja hänen peilikuvansa katoaa. Kohtaukset liittyvät jotenkin perintökalleutena suvussa kulkevaan medaljonkiin. Erään tällaisen kohtauksen jälkeen muu perhe on kauhuissaan ja äiti ja Stella-sisko lähtevät kaupunkiin. Matkalla tapahtuu jokin onnettomuus, jonka seurauksena sekä äiti että pikkusisko kuolevat. Picabo jää kahden isänsä kanssa, joka synkistyy, katkeroituu ja tytärtään suojellakseen sulkee tämän talon sisälle ankaran poistumiskiellon saattelemana. Tulevina vuosina talossa käyvät Picaboa tapaamassa niin naapurin mehiläishoitaja kuin myöhemmin palkattu yksityisopettaja, joka on avioliiton kautta sukua Picabon äidille. Selviää, että Picabon suvun naisilla on medaljongin myötä kyky nähdä asioita, mutta siihen liittyy myös kirous kaikkia miehiä kohtaan, jotka saavat tämän erikoistaidon tietoonsa. Picabon tullessa teini-ikäiseksi taloon palkattu puutarhuri Isaac pistää Picabon elämän sekaisin useammalla kuin yhdellä tavalla.
Isaac nappaa minua ranteesta kiinni, vilkuilee mosaiikkikoruani levottomasti ja ohjaa minut istumaan suihkulähteen altaan reunalle. Hän kietoo käsivartensa ympärilleni, kuin suojellakseen kenties, estääkseen minua tipahtamasta vesialtaaseen. Pidän hänen käsiensä suojasta, turvasta jossa olen hänen vartalonsa lähellä.
(s. 291)
Tämä on se, mitä käsitin kirjan juonesta. Sukukirous ja lumottu medaljonki, linnaan lukittu lahjakas tyttö, komea työmies aateliskartanon mailla teinitytön haaveita täyttämässä... Sinänsä kirjan elementit ovat tuttua kauraa. Tuntuu siltä, että Kaldveella on ollut mielessään tarinan aihio, jonka hän haluaisi saada kerrottua. Tuntuu vain siltä, että hän ei ole aivan tiennyt, miten tarinansa kertoisi muille. Fiin tyttäret - Exsiccata on trilogian ensimmäinen osa. Valitettavasti se on muodoton, hahmoton ja vailla tarttumapintaa. Kirjan alussa proosa pomppii tilanteesta toiseen. Voi toki olla, että sillä kuvataan viisivuotiaan tytön rajattua näkökulmaa ja keskittymiskykyä, jolloin annan Kaldveelle aplodit rohkeasta tyylikeinosta à la William Faulkner. Valitettavasti tekstin muut huolimattomuudet antavat sen vaikutelman, että töksähtelevyys ei ole tarkoituksellista.
Tapahtumia ei pohjusteta, eikä kirjan rakenne anna vinkkiä siitä, mihin suuntaan tarina olisi kehittymässä. Näkökulma vaihtelee, taustoja avataan vähän sattumanvaraisissa paikoissa, ja joitain asioita toistetaan syistä, joita en aivan ymmärrä. Lukijana kaipaisin hieman kättä pidempää, jotain apuvälinettä, jolla päästä tarinaan ja maailmaan mukaan. Päällimmäisenä kaikesta jää mieleen hämmennys: mitä tässä tapahtuu, ketä nämä ihmiset ovat ja miksi minun pitäisi tapahtumista välittää? Takakansi ei juuri anna apua. Siinä mainitaan neljä erisnimeä, jotka itse kirjassa tulevat vastaan ensimmäisen kerran sen puolessa välissä. Tarina on voinut olla selkeä Kaldveelle, mutta selkeä se ei ole lukijalle oikein kirjan lukemisenkaan jälkeen.
Teoksen kaunokirjallisista puutteista huolimatta suurin ärsytyksen aihe oli kuitenkin täysin sietämätön kirjoitusvirheiden määrä. Valehtelematta joka aukeamalle on jäänyt jokin lyöntivirhe, joista suurin osa on vain kiusallisia hutipainalluksia (käynnös -> köynnös), mutta kun ne toistuvasti esiintyvät samoissa sanoissa ja varsinkin kirjan hahmojen nimissä, huomio alkaa kiinnittyä pelkästään niihin. Eikö kukaan ole oikolukenut tätä kirjaa? En tiedä, millainen kustantamo Marketiimi on, mutta jälkieditointiin siellä ei ainakaan panosteta. En tahtoisi olla liian kriittinen ilmeisesti pientä kustantamoa ja aloittelevaa kirjailijaa kohtaan, mutta tällainen amatöörimäisyys ja huolimattomuus aliarvioi lukijaa.
Toivottavasti romanttisen fantasian ystävät viehättyvät tarinasta ja jatkavat lukemista kaksi seuraavaakin osaa. Minä en niin aio tehdä. Jos ei lukuhaasteen loppu häämöttäisi niin lähellä, olisi tämäkin osa jäänyt kesken.
Helmet-haasteen kohdista täyttyvät seuraavat:
1. Kirjassa muutetaan
3. Kirja aloittaa sarjan
7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maailmaan tai maahan
16. Kirjassa luetaan kirjaa
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
Nyt mentiin Helmet-haasteen avulla ns. syvään päähän. Kirjaston tietokannasta hakusanaksi vaimoni etunimi, listan ensimmäinen paikalla ollut kirja hyllystä mukaan ja lainaustiskille. Mitään muuta en kirjasta tiennyt. Kirjailijan nimi, teoksen nimi, kustantaja, etukansi, takakansi, mikään niistä ei sanonut yhtikäs mitään. Nyt lähdettäisiin tutkimusmatkalle.
Jossain nimeämättömässä paikassa, joka on meidän maailmassamme mutta ei aivan, seisoo Villa Tiglio, kartano tai linna, jonka tilukset ulottuvat silmänkantamattomiin. Aikakausi on määrittelemätön, mutta se voisi olla 1900-luvun alkua. Talossa asuu perhe, isä, äiti ja kolme lasta. Lapsista vanhin, poika nimeltä Willi lähetetään pois jonkin rikkomuksen tehtyään. Tarinan kertoja, kirjan alussa viisivuotias tyttö Picabo ihmettelee asiaa, mutta ei jää sitä pohtimaan sen syvemmin. Picabo ja hänen pikkusiskonsa Stella tutkivat mielellään pihan kasveja ja ötököitä ja janoavat lisää tietoa niistä. Isä ja äiti perustavat kirjastohuoneen, jonne alkaa kerääntyä yksi kerrallaan kauniita luonnontieteellisiä teoksia.
Picabo saa kummia kohtauksia, joissa maailma mustenee ja hänen peilikuvansa katoaa. Kohtaukset liittyvät jotenkin perintökalleutena suvussa kulkevaan medaljonkiin. Erään tällaisen kohtauksen jälkeen muu perhe on kauhuissaan ja äiti ja Stella-sisko lähtevät kaupunkiin. Matkalla tapahtuu jokin onnettomuus, jonka seurauksena sekä äiti että pikkusisko kuolevat. Picabo jää kahden isänsä kanssa, joka synkistyy, katkeroituu ja tytärtään suojellakseen sulkee tämän talon sisälle ankaran poistumiskiellon saattelemana. Tulevina vuosina talossa käyvät Picaboa tapaamassa niin naapurin mehiläishoitaja kuin myöhemmin palkattu yksityisopettaja, joka on avioliiton kautta sukua Picabon äidille. Selviää, että Picabon suvun naisilla on medaljongin myötä kyky nähdä asioita, mutta siihen liittyy myös kirous kaikkia miehiä kohtaan, jotka saavat tämän erikoistaidon tietoonsa. Picabon tullessa teini-ikäiseksi taloon palkattu puutarhuri Isaac pistää Picabon elämän sekaisin useammalla kuin yhdellä tavalla.
Isaac nappaa minua ranteesta kiinni, vilkuilee mosaiikkikoruani levottomasti ja ohjaa minut istumaan suihkulähteen altaan reunalle. Hän kietoo käsivartensa ympärilleni, kuin suojellakseen kenties, estääkseen minua tipahtamasta vesialtaaseen. Pidän hänen käsiensä suojasta, turvasta jossa olen hänen vartalonsa lähellä.
(s. 291)
Tämä on se, mitä käsitin kirjan juonesta. Sukukirous ja lumottu medaljonki, linnaan lukittu lahjakas tyttö, komea työmies aateliskartanon mailla teinitytön haaveita täyttämässä... Sinänsä kirjan elementit ovat tuttua kauraa. Tuntuu siltä, että Kaldveella on ollut mielessään tarinan aihio, jonka hän haluaisi saada kerrottua. Tuntuu vain siltä, että hän ei ole aivan tiennyt, miten tarinansa kertoisi muille. Fiin tyttäret - Exsiccata on trilogian ensimmäinen osa. Valitettavasti se on muodoton, hahmoton ja vailla tarttumapintaa. Kirjan alussa proosa pomppii tilanteesta toiseen. Voi toki olla, että sillä kuvataan viisivuotiaan tytön rajattua näkökulmaa ja keskittymiskykyä, jolloin annan Kaldveelle aplodit rohkeasta tyylikeinosta à la William Faulkner. Valitettavasti tekstin muut huolimattomuudet antavat sen vaikutelman, että töksähtelevyys ei ole tarkoituksellista.
Tapahtumia ei pohjusteta, eikä kirjan rakenne anna vinkkiä siitä, mihin suuntaan tarina olisi kehittymässä. Näkökulma vaihtelee, taustoja avataan vähän sattumanvaraisissa paikoissa, ja joitain asioita toistetaan syistä, joita en aivan ymmärrä. Lukijana kaipaisin hieman kättä pidempää, jotain apuvälinettä, jolla päästä tarinaan ja maailmaan mukaan. Päällimmäisenä kaikesta jää mieleen hämmennys: mitä tässä tapahtuu, ketä nämä ihmiset ovat ja miksi minun pitäisi tapahtumista välittää? Takakansi ei juuri anna apua. Siinä mainitaan neljä erisnimeä, jotka itse kirjassa tulevat vastaan ensimmäisen kerran sen puolessa välissä. Tarina on voinut olla selkeä Kaldveelle, mutta selkeä se ei ole lukijalle oikein kirjan lukemisenkaan jälkeen.
Teoksen kaunokirjallisista puutteista huolimatta suurin ärsytyksen aihe oli kuitenkin täysin sietämätön kirjoitusvirheiden määrä. Valehtelematta joka aukeamalle on jäänyt jokin lyöntivirhe, joista suurin osa on vain kiusallisia hutipainalluksia (käynnös -> köynnös), mutta kun ne toistuvasti esiintyvät samoissa sanoissa ja varsinkin kirjan hahmojen nimissä, huomio alkaa kiinnittyä pelkästään niihin. Eikö kukaan ole oikolukenut tätä kirjaa? En tiedä, millainen kustantamo Marketiimi on, mutta jälkieditointiin siellä ei ainakaan panosteta. En tahtoisi olla liian kriittinen ilmeisesti pientä kustantamoa ja aloittelevaa kirjailijaa kohtaan, mutta tällainen amatöörimäisyys ja huolimattomuus aliarvioi lukijaa.
Toivottavasti romanttisen fantasian ystävät viehättyvät tarinasta ja jatkavat lukemista kaksi seuraavaakin osaa. Minä en niin aio tehdä. Jos ei lukuhaasteen loppu häämöttäisi niin lähellä, olisi tämäkin osa jäänyt kesken.
Helmet-haasteen kohdista täyttyvät seuraavat:
1. Kirjassa muutetaan
3. Kirja aloittaa sarjan
7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maailmaan tai maahan
16. Kirjassa luetaan kirjaa
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti