Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

(I Am Half-Sick of Shadows, 2011. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar, 2016)

En koskaan unohda Hawkhoverin linnaa

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä

De Lucen perheen rahaongelmat ovat ajautuneet siihen pisteeseen asti, että Buckshaw'n kartanolle on löydettävä muutakin käyttöä. Kun elokuvaohjaaja Val Lampman ottaa yhteyttä kartanon vuokraamisesta kuvauksia varten, de Lucet hyväksyvät tarjouksen ilomielin. Ainakin osa heistä. Perheen vanhemmat tyttäret ovat innoissaan filmimaailman tähdistä heidän tykönään, mutta Flavia suhtautuu asiaan huomattavasti tyynemmin. Kuvauksien on määrä alkaa joulun alla, mutta sitä ennen näyttelijät lupaavat esittää hyväntekeväisyysnäytöksenä osia Romeosta ja Juliasta.

Esitysiltana äkillinen lumimyrsky sulkee kartanon muun maailman ulkopuolelle. Aplodien vaiennuttua yleisö jää kartanoon yöksi odottamaan lumimyräkän laantumista. Yön hiljaisuudessa jo iäkäs naispääosanesittäjä Phyllis Wyvern löytyy kuolleena huoneestaan. Edesmeno ei ole lähimainkaan luonnollinen. Nainen on puettu menestyneimmän elokuvansa rooliasuun. Kyseistä elokuvaa nainen on myös katsellut juuri ennen kuolemaansa. Nyt vain elokuvaprojektorin loppuun asti pyörinyt kela läpättää hiljaisessa huoneessa. Paikalle saapuu ensimmäisenä - tietenkin - Flavia de Luce. Flavia pyytää uskottunsa Doggerin tutkinnan ensiaskeliin, mistä seuraa lyhyt mutta selkäpiitä mukavasti kutkuttava sananvaihto.

"Mitä nyt, Dogger?"
"Luulisi että mustelmia olisi enemmän", hän sanoi
"Ei niitä aina tule, mutta tässä tapauksessa ilman muuta odottaisi että niitä olisi enemmän."
--
"Sinä olet tehnyt tätä ennenkin, etkö olekin?" minä kysyin odottamatta.
"Olenhan minä, Flavia-neiti", Dogger sanoi. "Monia kertoja."
(s. 157 - 158)

Lumen peittoon hautautunut englantilaiskartano on täydellinen miljöö perinteiselle murhamysteerille. Lunta on kuin Flavian äidille kohtalokkaaksi koituneessa Tiibetissä konsanaan. Hyytävä ympäristö tuo kirjaan enemmän kuin hitusen goottiromantiikkaa, mikä passaa vallan mainiosti. Tiet ovat tukossa, ovet lukossa, ja miltei kuka vain kuvausryhmästä voisi olla murhaaja. Filminauha kohtalon käsissä on klassinen suljetun tilan mysteeri, mikä tekee siitä erään vahvimmista ainakin tähän asti lukemistani Flavia-dekkareista. Kun tapahtumapaikkoja on vain yksi, vältytään edellisiä osia vaivaavalta poukkoilulta. Juoni on keskitetympi ja se etenee kuin idän pikajuna.

Maija Heikinheimon suomennos on jälleen erinomainen. Varsinkin täytyy kehua kirjasarjan nimien suomennoksia! Ne ovat jopa alkuperäisiä parempia, vaikka niistä jokainen taitaa olla sitaatti enemmän tai vähemmän kanonisoidusta runosta. Luultavasti tähän kirjaan päättyy Flavia-maratonini ainakin tämän vuoden osalta, ja on mukava lopettaa se kirjaan, josta jää hyvä maku suuhun.

Helmet-haasteen kohtia:

11. Kirjassa käy hyvin

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

33. Selviytymistarina

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta