Stephen King: The Wind through the Keyhole

Stephen King: The Wind through the Keyhole

(Hodder & Stoughton, 2012)

There was only Roland's voice, rising and falling

29. Kirjassa on lohikäärme

Vuonna 2012 Stephen Kingin jo loppuun saattama Musta torni -sarja sai yllättäen jatkoa. The Wind through the Keyhole sijoittuu kirjasarjan osien neljä ja viisi väliin. Nyt Mustan tornin uusintakierroksella sain sen luettua ensimmäisen kerran, ja luinkin sen kronologisessa järjestyksessä neljännen osan jälkeen.

Matkalla edellisen osan Ihmemaa Oz -trippailuista kohti viidennen osan Callan kylää Rolandin joukkio joutuu hyytävän myrskyn kouriin, joka jäädyttää seudun sekunneissa hengenvaarallisiin lämpötiloihin. Suojautuakseen eriskummalliselta sääilmiöltä seurue hakeutuu hylättyyn kivirakennukseen, jossa Roland alkaa ajankuluksi jälleen kertoa tarinaa nuoruudestaan. Tällä kertaa tarina on kaksiosainen, sillä myös Rolandin kertomassa tarinassa Roland kertoo tarinaa. The Wind through the Keyhole onkin vain yhdellä tapaa lisäosa Musta torni -sarjaan, mutta laajemmassa merkityksessä se on ylistyslaulu tarinankerronnan jalolle taidolle:

'Mayhap I'll tell you two, since it's long until dawn and we can sleep tomorrow away, if we like. These tales nest inside each other. Yet the wind blows through both, which is a good thing. There's nothing like stories on a windy night when folks have found a a warm place in a cold world.'
(s. 34)

Rolandin nuoruusmuistelo sijoittuu aikaan neljännessä osassa kerrottujen tapahtumien jälkeen. Hänet lähetetään ottamaan selvää lähikylässä sattuneista oudoista väkivallanteoista. On kuin erilaiset villieläimet olisivat raa'asti tappaneet kyläläisiä - joka kerralla silminnäkijät kertovat nähneensä eri eläimen, jolla on yliluonnolliset voimat. Epäillään, että kyseessä on muodonmuuttaja, taikavoimilla erilaisiksi pedoiksi muuttuva ihminen. Jälleen yhden iskun jälkeen Roland jututtaa silminnäkijää, nuorta poikaa, joka on syystäkin järkyttynyt näkemästään. Vietyään pojan turvaan hän alkaa poikaa lohduttaakseen kertoa tarinaa nuoresta Tim-pojasta, joka myös joutui näkemään ja kokemaan liian paljon liian varhain.

Timin äiti on miehensä kuoltua mennyt uusiin naimisiin, mutta uusi mies on väkivaltainen juoppo. Uusi mies, Kells, joka oli Timin isän parhaita ystäviä, väittää lohikäärmeen tappaneen Timin isän. Muka hyvää hyvyyttään Kells on ottanut siis parhaan ystävänsä perheen siipiensä suojaan. Mustiin pukeutunut veronkantaja kuitenkin vihjaa, että Kells olisi itse päästänyt Timin isän päiviltä päästäkseen Timin äidin pöksyihin. Satujen paha äitipuoli onkin tällä kertaa isäpuoli, mutta veronkantaja tuo mieleen erään toisen tarinan. Erään kerran Kells pahoinpitelee Timin äidin niin rajusti, että tämä menettää näkönsä. Tim lähtee vaaralliselle matkalle keskelle käymätöntä korpimaata tavatakseen velhon, joka voisi palauttaa äidin näön.
 

The Wind through the Keyhole on sadun ja myytin mailla kulkeva, irrallinen spin off Musta torni -sarjassa, ja se tuntuu nostalgiselta paluulta tuttuihin maisemiin. Eddie, Susannah, Jake ja Oy ovat taustatarinan taustatarinassa vain kulissina tuomassa muistutuksen vanhoista seikkailuista. Rolandin vanha joukkio tuntuu miltei pastisseilta. Mielenkiintoisin sisäkkäistä tarinoista oli nuoren Rolandin kertoma satu Tim-pojasta, joka pyrkii auttamaan äitiään ja pääsemään eroon pahasta isäpuolesta. Se tuntui kuin joltain unohdetulta Grimmin veljesten sadulta, mutta tutuin Stephen King -kääntein. Kirjassa ehkä parasta kuitenkin oli mielikuva ystävysten joukosta, jotka kuluttavat kurjaa iltaa kertomalla ja kuuntelemalla tarinaa. Se toi oudon lämpimän ja kotoisan olon. Parhaat tarinat ovat niitä, joita kuunnellessa tai lukiessa tunnit hujahtavat ja lämpö ja turva täyttävät koko kehon, vaikka itse tarina olisi hyytäväkin.

 

The Wind through the Keyhole ei ole missään nimessä välttämätön osa Musta torni -sarjaa, vaan enemmänkin kuriositeetti niille, jotka tykkäävät palata vanhojen tuttujen hahmojen kanssa vielä yhteen uuteen seikkailuun. Tai tässä tapauksessa kertomukseen vanhasta seikkailusta, joka on itse asiassa kertomus sadun kertomisesta. Helmet-haasteessa tämä kirja täyttää kohdan 29, "kirjassa on lohikäärme", mutta se voisi täyttää myös seuraavat kohdat:

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

33. Selviytymistarina

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta (osittain)

"Lukija ja Lukijatar"

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies

(Se una notte d'inverno un viaggiatore, 1979. Suom. Jorma Kapari. Tammi, 1983)

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

Italo Calvinon romaani Jos talviyönä matkamies on kirja, jonka alussa Lukija ottaa käteensä Italo Calvinon romaanin Jos talviyönä matkamies ja alkaa lukea. Varsinainen metamatka on siis tiedossa, ja Calvinon romaani onkin kirja kirjoista, lukemisesta, lukemisen kokemuksesta ja tarinoiden luonteesta.

Kehyskertomuksena on siis sinä-pronomonilla puhuteltavan Lukija-nimisen hahmon pyrkimykset lukea aloittamansa kirja Jos talviyönä matkamies. Kirja kuitenkin yhtäkkiä alkaa toistaa itseään ja samat sivut toistuvat ladontavirheen vuoksi yhä uudestaan ja uudestaan. Ei muuta kuin etsimään korvaavaa kappaletta kirjakaupasta. Hyvityksenä saatu uusi kappale kuitenkin osoittautuu täysin eri kirjaksi kuin vasta aloitettu. Kirja toisensa jälkeen Lukija pyrkii jatkamaan aloittamaansa tarinaa, mutta törmää aina vain uusiin kirjoihin, joista jokainen jää kesken syystä tai toisesta juuri kun se alkaisi osoittautua mielenkiintoiseksi. Matkan aikana Lukija kohtaa tietenkin myös Lukijattaren, jonka kanssa voi hyvinkin etsiä yhteistä tarinaa, useammassakin merkityksessä.

Puolet kirjasta koostuu noista aloitettavista ja keskenjäävistä kirjoista, jotka edustavat useita eri tyylilajeja ja kansallisuuksia. Näihin kuuluu oikeiden kirjallisuusperinteiden lisäksi myös kuvitteellisen kimmerialaisen kirjallisuuden helmi, jonka yliopiston professori Lukijalle kääntää lennosta. Tyylilajeilla leikitellään, ja luetut tarinat jollain tavalla aina nivoutuvat yhteen Lukijan oman tarinan vaiheiden kanssa. Hauskin ja terävin piikki on yliopiston kirjallisuuden laitoksella, kun feministisen koulukunnan tutkijat ovat päättäneet ottaa tulkittavakseen vain romaanin alun ja heivanneet lopun menemään, sillä pelkästään alussa on jo riittävästi työsarkaa patriarkaalisten rakenteiden purkamisessa.

Kirjassa lukeminen ei ole pelkkä elämäntapa, vaan koko elämä. Fiktio ja fakta sekoittuvat Lukijan sukeltaessa syvemmälle alkavien ja keskenjäävien tarinoiden maailmaan, jotka peilaavat kokemusta todellisuudesta:

Mutta kuinka voi määritellä tarkan hetken jolloin jokin tarina alkaa? Kaikki on jo alkanut aikaisemmin, jokaisen romaanin ensimmäisen sivun ensimmäinen rivi viittaa johonkin joka on jo tapahtunut kirjan ulkopuolella. Tai todellinen tarina on se joka alkaa kymmenen tai sata sivua myöhemmin ja kaikki se mikä edeltää on vain prologia. Ihmislajin yksilöiden elämä muodostaa jatkuvan juonen, jossa jokaisen yrityksen eristää koetun pätkä jolla on merkitys erillään muusta - esimerkiksi kahden ihmisen tapaaminen joka muodostuu ratkaisevaksi kummallekin - on otettava huomioon että kumpikin kuljettaa mukanaan kudosta jonka muodostavat teot, ilmapiirit, toiset ihmiset ja että kohtaamisesta seuraa muita tarinoita jotka erottautuvat heidän yhteisestä tarinastaan.
(s. 163)

Minun on pakko myöntää, etten suuremmin pitänyt Jos talviyönä matkamies -romaanista. Se oli teoriassa hienompi kuin minulle henkilökohtaisesti käytännössä. Ymmärrän sen tyylillisen ja rakenteellisen omalaatuisuuden, mutta olen ehkä sen verran huono pääsemään kirjassa vauhtiin ja sinuiksi hahmojen kanssa, että jatkuvasti uudestaan alkavat tarinat eri tyylilajeissa enimmäkseen ärsyttivät. Lukijan omaa tarinaa seurasin mielenkiinnolla, mutta se on vain puolet tarinasta. Jos kirjasta puolet ärsyttää eikä kiinnosta, tuntuu koko lukukokemus melko raskaalta. Mutta se on vain minun mielipiteeni, enkä ole Calvinon arvostusta ja ammattitaitoa sinänsä kritisoimassa.

Kirjassa harrastetaan totta kai lukemista, siksi haasteen kohta 15 täyttyy. Muita sopivia kohtia voisivat olla 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis, 13. Kirja "kertoo sinusta", 23. Käännöskirja, 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.