Stephen King: The Wind through the Keyhole
(Hodder & Stoughton, 2012)
There was only Roland's voice, rising and falling
29. Kirjassa on lohikäärme
Vuonna 2012 Stephen Kingin jo loppuun saattama Musta torni -sarja sai yllättäen jatkoa. The Wind through the Keyhole sijoittuu kirjasarjan osien neljä ja viisi väliin. Nyt Mustan tornin uusintakierroksella sain sen luettua ensimmäisen kerran, ja luinkin sen kronologisessa järjestyksessä neljännen osan jälkeen.
Matkalla edellisen osan Ihmemaa Oz -trippailuista kohti viidennen osan Callan kylää Rolandin joukkio joutuu hyytävän myrskyn kouriin, joka jäädyttää seudun sekunneissa hengenvaarallisiin lämpötiloihin. Suojautuakseen eriskummalliselta sääilmiöltä seurue hakeutuu hylättyyn kivirakennukseen, jossa Roland alkaa ajankuluksi jälleen kertoa tarinaa nuoruudestaan. Tällä kertaa tarina on kaksiosainen, sillä myös Rolandin kertomassa tarinassa Roland kertoo tarinaa. The Wind through the Keyhole onkin vain yhdellä tapaa lisäosa Musta torni -sarjaan, mutta laajemmassa merkityksessä se on ylistyslaulu tarinankerronnan jalolle taidolle:
'Mayhap I'll tell you two, since it's long until dawn and we can sleep tomorrow away, if we like. These tales nest inside each other. Yet the wind blows through both, which is a good thing. There's nothing like stories on a windy night when folks have found a a warm place in a cold world.'
(s. 34)
Rolandin nuoruusmuistelo sijoittuu aikaan neljännessä osassa kerrottujen tapahtumien jälkeen. Hänet lähetetään ottamaan selvää lähikylässä sattuneista oudoista väkivallanteoista. On kuin erilaiset villieläimet olisivat raa'asti tappaneet kyläläisiä - joka kerralla silminnäkijät kertovat nähneensä eri eläimen, jolla on yliluonnolliset voimat. Epäillään, että kyseessä on muodonmuuttaja, taikavoimilla erilaisiksi pedoiksi muuttuva ihminen. Jälleen yhden iskun jälkeen Roland jututtaa silminnäkijää, nuorta poikaa, joka on syystäkin järkyttynyt näkemästään. Vietyään pojan turvaan hän alkaa poikaa lohduttaakseen kertoa tarinaa nuoresta Tim-pojasta, joka myös joutui näkemään ja kokemaan liian paljon liian varhain.
Timin äiti on miehensä kuoltua mennyt uusiin naimisiin, mutta uusi mies on väkivaltainen juoppo. Uusi mies, Kells, joka oli Timin isän parhaita ystäviä, väittää lohikäärmeen tappaneen Timin isän. Muka hyvää hyvyyttään Kells on ottanut siis parhaan ystävänsä perheen siipiensä suojaan. Mustiin pukeutunut veronkantaja kuitenkin vihjaa, että Kells olisi itse päästänyt Timin isän päiviltä päästäkseen Timin äidin pöksyihin. Satujen paha äitipuoli onkin tällä kertaa isäpuoli, mutta veronkantaja tuo mieleen erään toisen tarinan. Erään kerran Kells pahoinpitelee Timin äidin niin rajusti, että tämä menettää näkönsä. Tim lähtee vaaralliselle matkalle keskelle käymätöntä korpimaata tavatakseen velhon, joka voisi palauttaa äidin näön.
Vuonna 2012 Stephen Kingin jo loppuun saattama Musta torni -sarja sai yllättäen jatkoa. The Wind through the Keyhole sijoittuu kirjasarjan osien neljä ja viisi väliin. Nyt Mustan tornin uusintakierroksella sain sen luettua ensimmäisen kerran, ja luinkin sen kronologisessa järjestyksessä neljännen osan jälkeen.
Matkalla edellisen osan Ihmemaa Oz -trippailuista kohti viidennen osan Callan kylää Rolandin joukkio joutuu hyytävän myrskyn kouriin, joka jäädyttää seudun sekunneissa hengenvaarallisiin lämpötiloihin. Suojautuakseen eriskummalliselta sääilmiöltä seurue hakeutuu hylättyyn kivirakennukseen, jossa Roland alkaa ajankuluksi jälleen kertoa tarinaa nuoruudestaan. Tällä kertaa tarina on kaksiosainen, sillä myös Rolandin kertomassa tarinassa Roland kertoo tarinaa. The Wind through the Keyhole onkin vain yhdellä tapaa lisäosa Musta torni -sarjaan, mutta laajemmassa merkityksessä se on ylistyslaulu tarinankerronnan jalolle taidolle:
'Mayhap I'll tell you two, since it's long until dawn and we can sleep tomorrow away, if we like. These tales nest inside each other. Yet the wind blows through both, which is a good thing. There's nothing like stories on a windy night when folks have found a a warm place in a cold world.'
(s. 34)
Rolandin nuoruusmuistelo sijoittuu aikaan neljännessä osassa kerrottujen tapahtumien jälkeen. Hänet lähetetään ottamaan selvää lähikylässä sattuneista oudoista väkivallanteoista. On kuin erilaiset villieläimet olisivat raa'asti tappaneet kyläläisiä - joka kerralla silminnäkijät kertovat nähneensä eri eläimen, jolla on yliluonnolliset voimat. Epäillään, että kyseessä on muodonmuuttaja, taikavoimilla erilaisiksi pedoiksi muuttuva ihminen. Jälleen yhden iskun jälkeen Roland jututtaa silminnäkijää, nuorta poikaa, joka on syystäkin järkyttynyt näkemästään. Vietyään pojan turvaan hän alkaa poikaa lohduttaakseen kertoa tarinaa nuoresta Tim-pojasta, joka myös joutui näkemään ja kokemaan liian paljon liian varhain.
Timin äiti on miehensä kuoltua mennyt uusiin naimisiin, mutta uusi mies on väkivaltainen juoppo. Uusi mies, Kells, joka oli Timin isän parhaita ystäviä, väittää lohikäärmeen tappaneen Timin isän. Muka hyvää hyvyyttään Kells on ottanut siis parhaan ystävänsä perheen siipiensä suojaan. Mustiin pukeutunut veronkantaja kuitenkin vihjaa, että Kells olisi itse päästänyt Timin isän päiviltä päästäkseen Timin äidin pöksyihin. Satujen paha äitipuoli onkin tällä kertaa isäpuoli, mutta veronkantaja tuo mieleen erään toisen tarinan. Erään kerran Kells pahoinpitelee Timin äidin niin rajusti, että tämä menettää näkönsä. Tim lähtee vaaralliselle matkalle keskelle käymätöntä korpimaata tavatakseen velhon, joka voisi palauttaa äidin näön.
The Wind through the Keyhole on sadun ja myytin mailla kulkeva, irrallinen spin off Musta torni -sarjassa, ja se tuntuu nostalgiselta paluulta tuttuihin maisemiin. Eddie, Susannah, Jake ja Oy ovat taustatarinan taustatarinassa vain kulissina tuomassa muistutuksen vanhoista seikkailuista. Rolandin vanha joukkio tuntuu miltei pastisseilta. Mielenkiintoisin sisäkkäistä tarinoista oli nuoren Rolandin kertoma satu Tim-pojasta, joka pyrkii auttamaan äitiään ja pääsemään eroon pahasta isäpuolesta. Se tuntui kuin joltain unohdetulta Grimmin veljesten sadulta, mutta tutuin Stephen King -kääntein. Kirjassa ehkä parasta kuitenkin oli mielikuva ystävysten joukosta, jotka kuluttavat kurjaa iltaa kertomalla ja kuuntelemalla tarinaa. Se toi oudon lämpimän ja kotoisan olon. Parhaat tarinat ovat niitä, joita kuunnellessa tai lukiessa tunnit hujahtavat ja lämpö ja turva täyttävät koko kehon, vaikka itse tarina olisi hyytäväkin.
The Wind through the Keyhole ei ole missään nimessä välttämätön osa Musta torni -sarjaa, vaan enemmänkin kuriositeetti niille, jotka tykkäävät palata vanhojen tuttujen hahmojen kanssa vielä yhteen uuteen seikkailuun. Tai tässä tapauksessa kertomukseen vanhasta seikkailusta, joka on itse asiassa kertomus sadun kertomisesta. Helmet-haasteessa tämä kirja täyttää kohdan 29, "kirjassa on lohikäärme", mutta se voisi täyttää myös seuraavat kohdat:
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
33. Selviytymistarina
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta (osittain)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti