Stephen King: The Wind through the Keyhole

Stephen King: The Wind through the Keyhole

(Hodder & Stoughton, 2012)

There was only Roland's voice, rising and falling

29. Kirjassa on lohikäärme

Vuonna 2012 Stephen Kingin jo loppuun saattama Musta torni -sarja sai yllättäen jatkoa. The Wind through the Keyhole sijoittuu kirjasarjan osien neljä ja viisi väliin. Nyt Mustan tornin uusintakierroksella sain sen luettua ensimmäisen kerran, ja luinkin sen kronologisessa järjestyksessä neljännen osan jälkeen.

Matkalla edellisen osan Ihmemaa Oz -trippailuista kohti viidennen osan Callan kylää Rolandin joukkio joutuu hyytävän myrskyn kouriin, joka jäädyttää seudun sekunneissa hengenvaarallisiin lämpötiloihin. Suojautuakseen eriskummalliselta sääilmiöltä seurue hakeutuu hylättyyn kivirakennukseen, jossa Roland alkaa ajankuluksi jälleen kertoa tarinaa nuoruudestaan. Tällä kertaa tarina on kaksiosainen, sillä myös Rolandin kertomassa tarinassa Roland kertoo tarinaa. The Wind through the Keyhole onkin vain yhdellä tapaa lisäosa Musta torni -sarjaan, mutta laajemmassa merkityksessä se on ylistyslaulu tarinankerronnan jalolle taidolle:

'Mayhap I'll tell you two, since it's long until dawn and we can sleep tomorrow away, if we like. These tales nest inside each other. Yet the wind blows through both, which is a good thing. There's nothing like stories on a windy night when folks have found a a warm place in a cold world.'
(s. 34)

Rolandin nuoruusmuistelo sijoittuu aikaan neljännessä osassa kerrottujen tapahtumien jälkeen. Hänet lähetetään ottamaan selvää lähikylässä sattuneista oudoista väkivallanteoista. On kuin erilaiset villieläimet olisivat raa'asti tappaneet kyläläisiä - joka kerralla silminnäkijät kertovat nähneensä eri eläimen, jolla on yliluonnolliset voimat. Epäillään, että kyseessä on muodonmuuttaja, taikavoimilla erilaisiksi pedoiksi muuttuva ihminen. Jälleen yhden iskun jälkeen Roland jututtaa silminnäkijää, nuorta poikaa, joka on syystäkin järkyttynyt näkemästään. Vietyään pojan turvaan hän alkaa poikaa lohduttaakseen kertoa tarinaa nuoresta Tim-pojasta, joka myös joutui näkemään ja kokemaan liian paljon liian varhain.

Timin äiti on miehensä kuoltua mennyt uusiin naimisiin, mutta uusi mies on väkivaltainen juoppo. Uusi mies, Kells, joka oli Timin isän parhaita ystäviä, väittää lohikäärmeen tappaneen Timin isän. Muka hyvää hyvyyttään Kells on ottanut siis parhaan ystävänsä perheen siipiensä suojaan. Mustiin pukeutunut veronkantaja kuitenkin vihjaa, että Kells olisi itse päästänyt Timin isän päiviltä päästäkseen Timin äidin pöksyihin. Satujen paha äitipuoli onkin tällä kertaa isäpuoli, mutta veronkantaja tuo mieleen erään toisen tarinan. Erään kerran Kells pahoinpitelee Timin äidin niin rajusti, että tämä menettää näkönsä. Tim lähtee vaaralliselle matkalle keskelle käymätöntä korpimaata tavatakseen velhon, joka voisi palauttaa äidin näön.
 

The Wind through the Keyhole on sadun ja myytin mailla kulkeva, irrallinen spin off Musta torni -sarjassa, ja se tuntuu nostalgiselta paluulta tuttuihin maisemiin. Eddie, Susannah, Jake ja Oy ovat taustatarinan taustatarinassa vain kulissina tuomassa muistutuksen vanhoista seikkailuista. Rolandin vanha joukkio tuntuu miltei pastisseilta. Mielenkiintoisin sisäkkäistä tarinoista oli nuoren Rolandin kertoma satu Tim-pojasta, joka pyrkii auttamaan äitiään ja pääsemään eroon pahasta isäpuolesta. Se tuntui kuin joltain unohdetulta Grimmin veljesten sadulta, mutta tutuin Stephen King -kääntein. Kirjassa ehkä parasta kuitenkin oli mielikuva ystävysten joukosta, jotka kuluttavat kurjaa iltaa kertomalla ja kuuntelemalla tarinaa. Se toi oudon lämpimän ja kotoisan olon. Parhaat tarinat ovat niitä, joita kuunnellessa tai lukiessa tunnit hujahtavat ja lämpö ja turva täyttävät koko kehon, vaikka itse tarina olisi hyytäväkin.

 

The Wind through the Keyhole ei ole missään nimessä välttämätön osa Musta torni -sarjaa, vaan enemmänkin kuriositeetti niille, jotka tykkäävät palata vanhojen tuttujen hahmojen kanssa vielä yhteen uuteen seikkailuun. Tai tässä tapauksessa kertomukseen vanhasta seikkailusta, joka on itse asiassa kertomus sadun kertomisesta. Helmet-haasteessa tämä kirja täyttää kohdan 29, "kirjassa on lohikäärme", mutta se voisi täyttää myös seuraavat kohdat:

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

33. Selviytymistarina

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta (osittain)

"Baby is three"

Theodore Sturgeon: More Than Human

(1953. Millennium, 2000)

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

Tämä ja seuraavat pari blogitekstiäni tulevat käsittelemään scifiä. Scifillä genrenä on vähän kehno maine. Sitä on alusta asti usein pidetty halpana seikkailuviihteenä, jossa salskeat sankarit pelastavat maailman (ja avuttoman kaunottaren) suuruudenhullujen avaruushirviöiden lonkeroista. Tätä mielikuvaa vastaan on myös taisteltu yhtä kauan kuin kyseinen genre on ollut olemassa. Yhdysvaltalaisen Theodore Sturgeonin vuonna 1953 julkaistu More Than Human on yksi noista vastarintataistelijoista. Ensinnäkin Sturgeon sijoittaa teoksensa maapallolle, nykyhetkeen ja nykyisen kaltaiseen maailmantilaan. Avaruusoliot eivät hyökkää, teknologia ei riistäydy hallinnasta eikä edes ekosysteemi romahda. Mikä siitä sitten tekee tieteisfiktiota? Se, miten se käsittelee ihmisenä olemista. Eikö kaikki fiktio sitten käsittele? Ei ihan tällä tavalla.

More Than Humanin perusajatus on se, että tietyllä kyvyllä siunatut ihmiset voivat yhdistää mielensä, "blesh", ja muodostaa yhdessä uudenlaisen ihmislajin edustajan, joka toimii saumattomassa yhteistyössä. Mielten yhdistymisen lisäksi uuden yhteisöihmisen komponenteilla on myös muita yliluonnollisia kykyjä. Yhdeltä henkilöltä tähän yhteiseen organismiin tulee kyky hypnotisoida muita ja lukea ajatuksia, toiselta kyky oppia mitä vain, kolmannelta teleportaatiokyky ja neljänneltä kyky liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla. Yksin nämä ihmiset eivät ole mitään; he ovat orpoja, vammaisia, köyhiä, syrjittyjä, eivätkä he pysty valjastamaan taitoaan käyttöön. Heitä pelätään, syrjitään ja heille tehdään väkivaltaa nimenomaan tuon erikoiskyvyn takia. Toisten ihmisten päähän ajatuksia asettamaan kykenevä Lone on henkisesti jälkeenjäänyt nuori mies, jonka tajunta on hyvin rajattu ja elämä kurjaa:

The idiot lived in a black and gray world, punctuated by the white lightning of hunger and the flickering of fear. His clothes were old and many-windowed. Here peeped a shinbone, sharp as a cold chisel, and there in the torn coat were ribs like the fingers of a fist. He was tall and flat. His eyes were calm and his face was dead.

Lone päätyy monen mutkan kautta maatilalle, jossa lapseton vanha pariskunta ottaa tämän siipiensä suojaan. Vanhuksien avulla Lone oppii yhteisön ja myötätunnon tärkeyden. Ne ovat maailmassa niin harvassa esiintyvä luonnonvara. Lone oppii pitkän uurastuksen jälkeen kommunikoimaan puheen avulla, mutta helppoa elo ei ole ennen kuin hän sattumalta löytää muut, joilla on samanlainen kyky yhdistyä kuin hänellä. Kun ryhmä on koossa ja yhdistyminen tapahtunut, joutuu uusi ryhmämieli kohtaamaan moraaliset ongelmat. Kuinka selkeästi ylivoimainen uusi yhteisöihmislaji enää voisi tulla toimeen vanhan kunnon vajavaisen homo sapiensin kanssa? Mutta uuden ihmisen viesti on selvä: yksin emme tule selviämään, vain yhteisössä on voimaa.

Sturgeonin romaani pohjautuu novelliin "Baby Is Three", jonka ympärille hän kirjoitti alku- ja loppuosan. Tietynlaisen palapelimaisuuden romaanista huomaa. Se esittelee idean, pohdiskelee sen eri puolia, mutta tarina ei romaanissa mielestäni ole kummoinen. Kirjassa oli hienoja kielellisiä hetkiä, kuten yllä lainattu aloituslause, ja se herätti ajatuksia tulevaisuudesta ja ihmiskunnan kehityksestä. Mutta ei se ehkä tämän vuoden suosikkikirjakseni tai Sturgeon suosikkikirjailijakseni noussut. Mielenkiintoinen tuttavuus kuitenkin, ja persoonallinen lajinsa edustaja.

Koska päähenkilöt osaavat kaikkea jännää, kuten teleportaatiota ja ajatustenlukua, valitsin kirjan haasteen kohtaan 29, "Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia". Muita sopivia kohtia voisivat olla 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö tai 31. Fantasiakirja.