Asko Sahlberg: Pilatus
(Like, 2016)
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
Hetkinen, suomenkielinen historiallinen romaani, joka sijoittuu antiikin Roomaan? Kyseessä ei kuitenkaan ole Mika Waltarin kadonnut teos, vaan viime vuonna julkaistu Asko Sahlbergin Pilatus. Vertailulta Waltariin ei voi välttyä, sillä romaanin päähenkilöksi valitusta Pontius Pilatuksesta on Waltarikin kirjoittanut Valtakunnan salaisuudessa. Myös tyylillisesti synkkään itsetutkiskeluun taipuvainen Pilatus kuulostaa tutulta hahmolta. Riittävätkö Sahlbergin rahkeet nousta omilleen omalla äänellään?
Sahlbergin romaanin Pilatuksen tarina alkaa Juudean käskynhaltijan elämän loppupuolelta, erään kriisin jälkipuinneista. Innokkaat legioonalaiset ovat tukahduttaneet juutalaisten mielenosoituksen turhankin verisesti, ja Pilatus joutuu palaamaan Roomaan tekemään tiliä päätöksistään. Matkalla Pilatus muistelee nuoruuttaan, sotaretkiään, poliittisen uransa alkua Roomassa, sekä tietenkin kohtaamistaan puusepästä profeetaksi ryhtyneen nuoren Jeshuan kanssa.
Paljon huomiota saa Rooman valtakunta, ja kuinka valta saavutetaan niin henkilökohtaisella kuin valtakunnan tasolla. Päästäkseen vallan kahvaan juonittelulla ei ole minkäänlaisia rajoja. Mustamaalaus, korruptio ja salamurhat ovat täysin arkipäiväisiä. Pilatus kokee Rooman moraalittomana ja pyrkii itse säilyttämään edes jonkinlaisen käsityksen oikeasta ja väärästä. Mikäli vaihtoehtona on olla tekemättä mitään, Pilatus valitsee mieluiten sen tien. Valitettavasti valinnan tekemättömyys ja vastuun pakoilu johtavat tilanteiden eskaloitumiseen, jolloin Pilatus joutuu tekemään hätiköityjä päätöksiä hetken mielijohteesta.
Valta huumannuttaa ja vie arvostelukyvyn, ja vehkeilyyn kyllästynyt Pilatus haluaa mahdollisimman kauas Roomasta. Sotatila on valtakunnassa lähes jatkuva, kun Rooman sivistystä levitetään alemmille kansoille:
"Tarkoitat kai, että valtakunnista vahvimmalla ei ole pelkästään oikeutta vaan myös velvollisuus alistaa toiset kansat valtaansa."
"Juuri sitä. Onhan meidän sivistyksemme ylivertainen ja sitä levittämällä teemme suuren palveluksen ihmiskunnalle. Se vaatii uhrinsa, mutta sille ei mahda mitään. Myös muut kansat sotivat ja pyrkivät anastamaan alueita ja rikkauksia toisiltaan. Se kuuluu niin sanoakseni valtakuntien luonteeseen. Rooman tarkoitus on ennen pitkää varmistaa koko maailman rauha."
(s. 152)
Vaikka roomalaiset itse kokevatkin oman valtakuntansa, kulttuurinsa ja uskontonsa ylivertaisena, valloitetut kansat eivät sitä välttämättä sellaisena näe. Toisaalta roomalaiset sallivat kyllä muidenkin kuin omien jumaliensa palvonnan - ovathan roomalaisten jumalat vain lähinnä toisiin vaatteisiin puettuja kreikkalaisia jumalia - mutta eivät osaa ottaa huomioon sitä, että esimerkiksi Juudeassa roomalaiset jumalat nähdään loukkaavina epäjumalina. Kaikki jumalat ovat Roomassa saman arvoisia, ja tilanteen mukaan voi uhrata milloin millekin jumalalle. Mutta Juudeassa on vain yksi jumala, tosin sitäkin tulkitaan eri tavoin riippuen siitä, kysyykö farisealaisilta vai saddukealaisilta.
Pilatuksen tarinaa ei voisi kertoa ilman Jeesusta. Jeshuan hahmosta Sahlberg ei ota kantaa, onko tämä jumalainen vai ei. Sahlberg kuvaa Jeshuan profeettana, joka on varma taidoistaan, mutta joka ei kerskaile. Pilatuksen vaimoon profeetan sanat tekevät lähtemättömän vaikutuksen, mutta Pilatus pysyy skeptisenä. Pilatus ei kuitenkaan ole Uuden Testamentin välinpitämätön hallitsija, vaan tuntee suurta myötätuntoa Jeshuaa kohtaan ja arvostaa tätä, eikä haluaisi tuomita häntä vain yhtenä uhrina pitkässä poliittisten vehkeilyjen sarjassa. Pilatus pyrkii hyvään, mutta halussaan paeta vehkeilyjä ja vastuuta onnistuu aiheuttamaan ihan yhtä paljon ongelmia.
Sahlbergin päätös lähteä kulkemaan samoja polkuja Mika Waltarin kanssa on hieman ongelmallinen. Pilatus on synkistelevä, paikoin pateettinen ja kohtaloaan valitteleva kuin Waltarin vastahakoiset sankarit konsanaan. Miltei odotin repliikkejä, joissa kerrottaisiin ihmisten puheiden olevan kuin kärpäsen surinaa tai kunnian muuttuvan tuhkaksi suussa. Hyvin samanlaista runollista kielenkäyttöä Sahlberg harrastaa. En tiedä, onko tätä romaania edeltänyt Herodes samankaltainen, mutta ainakaan Pilatuksen perusteella en ole täysin vakuuttunut Sahlbergin tyylistä.
Uskonnot näyttelevät Pilatuksessa suurta osaa, joten kuittaan sillä Helmet-haasteen kohdan 44. Muita sopivia kohtia ovat 2. Kirjablogissa kehuttu kirja, 5. Kirjassa liikutaan luonnossa, 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja, 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis, 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja, 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt, 35. Kirjan nimessä on erisnimi, 39. Ikääntymisestä kertova kirja.
Hetkinen, suomenkielinen historiallinen romaani, joka sijoittuu antiikin Roomaan? Kyseessä ei kuitenkaan ole Mika Waltarin kadonnut teos, vaan viime vuonna julkaistu Asko Sahlbergin Pilatus. Vertailulta Waltariin ei voi välttyä, sillä romaanin päähenkilöksi valitusta Pontius Pilatuksesta on Waltarikin kirjoittanut Valtakunnan salaisuudessa. Myös tyylillisesti synkkään itsetutkiskeluun taipuvainen Pilatus kuulostaa tutulta hahmolta. Riittävätkö Sahlbergin rahkeet nousta omilleen omalla äänellään?
Sahlbergin romaanin Pilatuksen tarina alkaa Juudean käskynhaltijan elämän loppupuolelta, erään kriisin jälkipuinneista. Innokkaat legioonalaiset ovat tukahduttaneet juutalaisten mielenosoituksen turhankin verisesti, ja Pilatus joutuu palaamaan Roomaan tekemään tiliä päätöksistään. Matkalla Pilatus muistelee nuoruuttaan, sotaretkiään, poliittisen uransa alkua Roomassa, sekä tietenkin kohtaamistaan puusepästä profeetaksi ryhtyneen nuoren Jeshuan kanssa.
Paljon huomiota saa Rooman valtakunta, ja kuinka valta saavutetaan niin henkilökohtaisella kuin valtakunnan tasolla. Päästäkseen vallan kahvaan juonittelulla ei ole minkäänlaisia rajoja. Mustamaalaus, korruptio ja salamurhat ovat täysin arkipäiväisiä. Pilatus kokee Rooman moraalittomana ja pyrkii itse säilyttämään edes jonkinlaisen käsityksen oikeasta ja väärästä. Mikäli vaihtoehtona on olla tekemättä mitään, Pilatus valitsee mieluiten sen tien. Valitettavasti valinnan tekemättömyys ja vastuun pakoilu johtavat tilanteiden eskaloitumiseen, jolloin Pilatus joutuu tekemään hätiköityjä päätöksiä hetken mielijohteesta.
Valta huumannuttaa ja vie arvostelukyvyn, ja vehkeilyyn kyllästynyt Pilatus haluaa mahdollisimman kauas Roomasta. Sotatila on valtakunnassa lähes jatkuva, kun Rooman sivistystä levitetään alemmille kansoille:
"Tarkoitat kai, että valtakunnista vahvimmalla ei ole pelkästään oikeutta vaan myös velvollisuus alistaa toiset kansat valtaansa."
"Juuri sitä. Onhan meidän sivistyksemme ylivertainen ja sitä levittämällä teemme suuren palveluksen ihmiskunnalle. Se vaatii uhrinsa, mutta sille ei mahda mitään. Myös muut kansat sotivat ja pyrkivät anastamaan alueita ja rikkauksia toisiltaan. Se kuuluu niin sanoakseni valtakuntien luonteeseen. Rooman tarkoitus on ennen pitkää varmistaa koko maailman rauha."
(s. 152)
Vaikka roomalaiset itse kokevatkin oman valtakuntansa, kulttuurinsa ja uskontonsa ylivertaisena, valloitetut kansat eivät sitä välttämättä sellaisena näe. Toisaalta roomalaiset sallivat kyllä muidenkin kuin omien jumaliensa palvonnan - ovathan roomalaisten jumalat vain lähinnä toisiin vaatteisiin puettuja kreikkalaisia jumalia - mutta eivät osaa ottaa huomioon sitä, että esimerkiksi Juudeassa roomalaiset jumalat nähdään loukkaavina epäjumalina. Kaikki jumalat ovat Roomassa saman arvoisia, ja tilanteen mukaan voi uhrata milloin millekin jumalalle. Mutta Juudeassa on vain yksi jumala, tosin sitäkin tulkitaan eri tavoin riippuen siitä, kysyykö farisealaisilta vai saddukealaisilta.
Pilatuksen tarinaa ei voisi kertoa ilman Jeesusta. Jeshuan hahmosta Sahlberg ei ota kantaa, onko tämä jumalainen vai ei. Sahlberg kuvaa Jeshuan profeettana, joka on varma taidoistaan, mutta joka ei kerskaile. Pilatuksen vaimoon profeetan sanat tekevät lähtemättömän vaikutuksen, mutta Pilatus pysyy skeptisenä. Pilatus ei kuitenkaan ole Uuden Testamentin välinpitämätön hallitsija, vaan tuntee suurta myötätuntoa Jeshuaa kohtaan ja arvostaa tätä, eikä haluaisi tuomita häntä vain yhtenä uhrina pitkässä poliittisten vehkeilyjen sarjassa. Pilatus pyrkii hyvään, mutta halussaan paeta vehkeilyjä ja vastuuta onnistuu aiheuttamaan ihan yhtä paljon ongelmia.
Sahlbergin päätös lähteä kulkemaan samoja polkuja Mika Waltarin kanssa on hieman ongelmallinen. Pilatus on synkistelevä, paikoin pateettinen ja kohtaloaan valitteleva kuin Waltarin vastahakoiset sankarit konsanaan. Miltei odotin repliikkejä, joissa kerrottaisiin ihmisten puheiden olevan kuin kärpäsen surinaa tai kunnian muuttuvan tuhkaksi suussa. Hyvin samanlaista runollista kielenkäyttöä Sahlberg harrastaa. En tiedä, onko tätä romaania edeltänyt Herodes samankaltainen, mutta ainakaan Pilatuksen perusteella en ole täysin vakuuttunut Sahlbergin tyylistä.
Uskonnot näyttelevät Pilatuksessa suurta osaa, joten kuittaan sillä Helmet-haasteen kohdan 44. Muita sopivia kohtia ovat 2. Kirjablogissa kehuttu kirja, 5. Kirjassa liikutaan luonnossa, 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja, 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis, 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja, 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt, 35. Kirjan nimessä on erisnimi, 39. Ikääntymisestä kertova kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti