Alan Moore & Kevin O'Neill: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: Ensimmäinen kirja 1898

Alan Moore & Kevin O'Neill: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: Ensimmäinen kirja 1898

(The League of Extraordinary Gentlemen: Volume One, 1999. Suom. Jouko Ruokosenmäki. Egmont, 2003)

Brittiläinen imperiumi ei ole milloinkaan osannut erottaa sankareitaan hirviöistä

12. Sarjakuvaromaani

Alan Moore on modernin supersankarisarjakuvan jättiläinen. Vakiintuneiden sankareiden kuten Teräsmiehen ja Batmanin hahmoja uudistaneen työnsä lisäksi Moorella on tilillään useita merkittäviä itsenäisiä sarjakuvaromaaneja. V niin kuin verikosto ja Vartijat ovat genrensä klassikkoja ja minunkin suosikkejani. Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigassa yhdistyy useita Moorelle tyypillisiä piirteitä. Moore saattaa yhteen viktoriaanisen ajan seikkailukirjallisuuden hahmot, aikansa supersankarit, yhdeksi tiimiksi taistelemaan pahaa vastaan. Sarjakuvan ja sen sankareiden kliseillä leikittely ja brittiläisen kulttuurin uudelleentarkastelu ovat taattua Moorea. Pelkällä käsikirjoituksen tuella sarjakuva ei tietenkään pysy pystyssä. Piirtäjäkumppanina toimii Kevin O'Neill.

Wilhelmina Murray (tuttu romaanista Dracula) saa tehtävänannon Britannian tiedustelupalvelulta koota yhteen imperiumin valioyksilöt. Britti-imperiumi on vielä voimiensa huipulla, ja valtavat rakennusprojektit nostattavat imperiumia myyttisiin mittoihin. Kansakunnan edut on kuitenkin turvattava kansainvälisen kilpailun kiihtyessä ja 1900-luvun lähetessä. Tiedusteluosaston pomo tunnetaan vain nimellä M, mutta Murray on varma sen tarkoittavan erään kuuluisan salapoliisin veljeä, Mycroft Holmesia. 

Ensimmäisenä Murray lähtee tavoittelemaan Allan Quatermainia (Kuningas Salomon kaivokset), joka löytyy Kairosta vahvoissa oopiumihuuruissa. Vanhentunut ja sekava seikkailja lähtee mukaan varsin vastentahtoisesti, mutta vaihtoehtona on vihaisen väkijoukon lynkkaus. Satamassa odottaa jo seuraava yhteistyökumppani, kapteeni Nemo (Sukelluslaivalla maapallon ympäri) Nautilus-sukellusveneessään, josta tulee ryhmän tukikohta. Seuraava pysähdys on Pariisissa, josta saadaan mukaan apinamainen hirviö herra Hyde (Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde), jonka molemmilla persoonilla on omat vahvuutensa. Viimeisenä mukaan napataan moraalittomien tyttöjen varsin pornografisessa rankaisulaitoksessa ilkeyksiään tekevä Hawley Griffin (Näkymätön mies).

Herrasmiesten (ja ladyn) liiga alkaa tutkia kiinalaisten toimia Lontoon Limehousen alueella. Rikollispomo Fu Manchu on saanut käsiinsä painovoiman kumoavaa kavoriittia, jonka avulla kiinalaismafia voisi rakentaa tuhoisia lentoaluksia. Tästä eteenpäin juoni on tuttua kaavaa: supersankarit estävät hullun neron maailmanloppusuunnitelmat. Tärkein muusta supersankarigenrestä erottava tekijä on Herrasmiesten liigan aikakausi ja, tietenkin, hahmot.

Aikakausi näkyy heti ensimmäisestä sivusta ja tekijätiedoista lähtien. Ne on piirretty ja kirjoitettu 1800-luvun lopun brittiläisten julisteiden ja mainosten tyylin mukaisesti. Kertojanääni on kuin Dickensiä konsanaan. Ajan kuvaus ei kuitenkaan täysin vastaa realistista 1800- ja 1900-lukujen taitetta. Höyrykoneet ja valtavat rakennusprojektit, jotka kulkevat mukana läpi kirjan kuvituksen, muistuttavat steampunk-genrestä. Tiukkaa realismia tuskin moni odottikaan, onhan mukana kuitenkin maailmanympäryssukelluksiin kykenevä sukellusvenekin, hahmojen kyvyistä ja ominaisuuksista puhumattakaan. Ajan rasismi taas on luultavasti hyvinkin tarkasti osunut kohdalleen, ja se tuodaan niin kärkevästi esille, ettei sen ironia jää epäselväksi.

Vaikka ihan jokaista päähenkilöä en entuudestaan tuntenutkaan, oli silti hauska nähdä enimmäkseen tutut hahmot yhdessä seikkailemassa sarjakuvamaailman Oikeuden Puolustajien tai X-ryhmän tapaan. Hahmojen historiaa ei alleviivata, mutta siitä annetaan riittävästi vinkkejä myös sellaisille lukijoille, jotka eivät alkuperäisteoksia tunne. Luulen tämän sarjakuvan perusteella tietäväni, millainen tyyppi Allan Quatermain on, vaikken Kuningas Salomon kaivoksia olekaan lukenut. Hahmot tuntuvat aidoilta ja ennen kaikkea viihdyttäviltä.

Samanlaista yhteiskuntakritiikkiä ja runollisuutta en Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigasta löytänyt kuin edellä mainitsemistani V niin kuin verikostosta ja Vartijoista. Kuvituskaan ei pääsääntöisesti ole yhtä oivaltavaa. Viihdyin kuitenkin kirjan parissa mainiosti, ja viittaukset viktoriaanisen ajan brittikulttuuriin - joka on vähän niin kuin tämän kirjan pointti - ilahduttivat kaltaistani anglofiiliä.

Helmet-lukuhaasteen kohdista täyttyvät seuraavat:

3. Kirja aloittaa sarjan

12. Sarjakuvaromaani

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

23. Kirjassa on mukana meri

42. Kirjan nimessä on adjektiivi