A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat
(Johnny Kniga, 2017)
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
A. W. Yrjänä on eräs eniten arvostamiani suomalaisia musiikintekijöitä ja sanoittajia. CMX-yhtyeensä ohella Yrjänä on tehnyt jo melkoisen mittavan uran runoilijana. Lisäksi hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu Päiväkirja 1995 - 2008, jonka sisällön voi päätellä nimestä. Yrjänän viittä runokirjaa on myyty Suomessa typerryttäviä määriä, varsinkin siihen nähden, kuinka syvässä päässä ne parhaimmillaan ja pahimmillaan uivat kaikkine viittauksine esoteerisiin maailmanselityksiin, salatieteisiin ja mytologioihin. Ne muutamat lukemistani Yrjänän runokirjoista eivät ole minua sytyttäneet yhtä paljon kuin CMX:n sanoitukset. Vaikka aihepiirit ovatkin pitkälti samat niin runoissa kuin lauluissakin, jotenkin pidän lauluntekstien jäsennellymmästä ja rytmisemmästä ilmaisusta enemmän. Vuonna 2007, kun CMX julkaisi tarinallisen Talvikuningas-albumin, alkoi Yrjänä vihjailla myös romaanista kyseiseen albumiin liittyen. Odotin sitä innolla, sillä Talvikuninkaan fragmenteissa kerrottu avaruusooppera oli Aionin ja Auran ohella ehdottomasti vahvinta CMX:ää. Valitettavasti tuota scifi-romaania ei koskaan tullut, mutta toisenlainen romaani tuli, kymmenen vuotta myöhemmin. Se romaani on tämä, Joonaanmäen valaat, ja se on jotain aivan muuta kuin odotin, vaikka siitä tekijän tunnistaakin.
Porvoon edustalla Suomenlahdella on saari, Joonaanmäki, jota ei ole kartalla. Se ei aivan täysin muutenkaan noudata arkipäivän järkeä. Sinne pääsee maanalaista tunnelia pitkin, ja sinne ovat asettuneet asumaan ihmiset, jotka syystä tai toisesta ovat kyllästyneet maailman meininkiin. Mieleen tulee hieman tovejanssonmainen taiteilijayhteisö lapsineen. Kertoja Johannes asustelee siellä vaimonsa kanssa, nukkuu paljon, syö hyvin ja hoitaa talon entiseltä omistajalta perinnöksi jäänyttä kolmikerroksista kellarikirjastoa. Kirjaston kolme kerrosta on järjestetty kuin taivas, maa ja helvetti: ylimmässä kerroksessa teologiaa, keskimmäisessä matkakertomuksia ja tiedettä ja alimpana alkemiaa ja demonologiaa, kaikilla tunnetuilla ja tuntemattomilla kielillä. Ihmisasukkaiden lisäksi saarella vierailee puhuvia eläimiä ja taruolentoja, kuten minotauri ja matemaatikasta koostuva kirahvi. Lähivesistä nousee ajoittain valaita tanssimaan taivaalle:
Kevätpäiväntasauksen aikaan
kun talven myrskyt ovat lopuillaan
eikä pihassa vielä liiku mikään
voi joskus nähdä, jos ilma on kirkas
miten valaat nousevat majesteetillisesti merestä
ja uivat piirissä, suurena kulkueena
pulleana sädehtivän täydenkuun ympäri
(s. 24)
Saaren ohi säännöllisesti kulkevan laivan myötä saarelle päätyy saksalainen Hans, jolla on salaisuus kerrottavaan. Hän on vanha natsi, joka on paitsi elänyt yliluonnollisen kauan, myös pitänyt kaikki nämä vuodet salassa saksalaisten toisen maailmansodan aikana kehittämää mystistä laitetta, jolla voi vaikuttaa painovoimaan. Tuo laite pitäisi viedä mahdollisimman kauas, ettei se päätyisi harkitsemattomiin käsiin, joissa se voisi aiheuttaa koko maailman romahtamisen. Saarella olijoiden on yhdessä uneksittava keino saada laite turvaan, ja sellainen ilmestyy nukutun yön jälkeen. Kellarista, kirjaston alta löytyy oudon tutulta näyttävä sukellusvene. Sehän on ilmiselvä Nautilus, Jules Vernen romaanista tutun kapteeni Nemon kulkupeli! Natsien helvetinkone päätetään viedä sukellusveneellä Etelänavalle turvaan. Matkalla mukaan liittyy myrskyn silmästä ilmestyvä Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssin kirjoittanut ja toisen maailmansodan aikana kadonnut ranskalainen lentäjä-kirjailija.
Varsin huuruiset ovat siis tunnelmat, ja paikoitellen teos tuntuu kuin Yrjänän unipäiväkirjalta. Missä ei sinänsä siis ole mitään vikaa, sen verran lennokkaita ja viihdyttäviä nuo unet ovat. Puhuvat eläimet, varsinkin Savon murretta haastelevat ja inuitien mytologiaan etäisesti kuuluvat valaat ovat sangen sympaattisia. Kuten ylläolevasta lainauksesta voi huomata, teksti on aseteltu romaanissa kuin runon muotoon. Tuo esimerkki voisikin johdatella tulkitsemaan koko teosta kuin suurta proosarunoa, mutta tyylillisesti Joonaanmäen valaat on rehti, joskin unenomainen seikkailukertomus, jossa edetään vauhdikkaasta sattumuksesta toiseen. Kirjassa myös syödään jatkuvasti ja ruokia kuvataan yksityiskohtaisesti kuin Viisikko-kirjoissa konsanaan. Eväitä tehdään, asioita pohdiskellaan ruoan ja juoman ääressä ja jokaiset tee- ja kahvitauot mainitaan. Vesi herahti kielelle useammankin kerran lukiessa.
Mielikuvituksella ei ole seikkailun aikana rajoja, ja viittaukset kirjallisuuteen ja myytteihin eivät jää pelkiksi viittauksiksi vaan aineellistuvat konkreettisiksi hahmoiksi ja tapahtumapaikoiksi. Saarella olevan kirjaston kirjat, unet, myytit ja tarut keskustelevat keskenään ja muokkaavat todellisuutta hahmojen silmien edessä. Mieleen muistuvat CMX:n Vallat ja väet -kappaleen alkusanat: "Maailma on uniluoma, yhteinen satu, tarina". Me kaikki luomme tuota yhteistä satua ja kaikki aiemmin kirjoitettu, puhuttu, uneksittu ja koettu on osa sitä.
Joonaanmäen valaat oli varsin erikoinen ja ihastuttava kirja, joka kanavoi vahvasti tietenkin kirjassa mainittuja Verneä ja Saint-Exupérya, maailman vanhoja ja uusia mytologioita, sekä hieman yllättäen myös Tolkienia ja Tove Janssonia. Sen maailma muodostuu kirjoista, keskusteluista, unista, matkoista, tieteestä, pohdinnoista, syömisestä ja juomisesta. Niin kuin meidänkin maailmamme. Kirja sopii uutuuskirjakohdan lisäksi myös haasteen kohtiin 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 22. Kuvitettu kirja, 31. Fantasiakirja, 35. Kirjan nimessä on erisnimi.
A. W. Yrjänä on eräs eniten arvostamiani suomalaisia musiikintekijöitä ja sanoittajia. CMX-yhtyeensä ohella Yrjänä on tehnyt jo melkoisen mittavan uran runoilijana. Lisäksi hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu Päiväkirja 1995 - 2008, jonka sisällön voi päätellä nimestä. Yrjänän viittä runokirjaa on myyty Suomessa typerryttäviä määriä, varsinkin siihen nähden, kuinka syvässä päässä ne parhaimmillaan ja pahimmillaan uivat kaikkine viittauksine esoteerisiin maailmanselityksiin, salatieteisiin ja mytologioihin. Ne muutamat lukemistani Yrjänän runokirjoista eivät ole minua sytyttäneet yhtä paljon kuin CMX:n sanoitukset. Vaikka aihepiirit ovatkin pitkälti samat niin runoissa kuin lauluissakin, jotenkin pidän lauluntekstien jäsennellymmästä ja rytmisemmästä ilmaisusta enemmän. Vuonna 2007, kun CMX julkaisi tarinallisen Talvikuningas-albumin, alkoi Yrjänä vihjailla myös romaanista kyseiseen albumiin liittyen. Odotin sitä innolla, sillä Talvikuninkaan fragmenteissa kerrottu avaruusooppera oli Aionin ja Auran ohella ehdottomasti vahvinta CMX:ää. Valitettavasti tuota scifi-romaania ei koskaan tullut, mutta toisenlainen romaani tuli, kymmenen vuotta myöhemmin. Se romaani on tämä, Joonaanmäen valaat, ja se on jotain aivan muuta kuin odotin, vaikka siitä tekijän tunnistaakin.
Porvoon edustalla Suomenlahdella on saari, Joonaanmäki, jota ei ole kartalla. Se ei aivan täysin muutenkaan noudata arkipäivän järkeä. Sinne pääsee maanalaista tunnelia pitkin, ja sinne ovat asettuneet asumaan ihmiset, jotka syystä tai toisesta ovat kyllästyneet maailman meininkiin. Mieleen tulee hieman tovejanssonmainen taiteilijayhteisö lapsineen. Kertoja Johannes asustelee siellä vaimonsa kanssa, nukkuu paljon, syö hyvin ja hoitaa talon entiseltä omistajalta perinnöksi jäänyttä kolmikerroksista kellarikirjastoa. Kirjaston kolme kerrosta on järjestetty kuin taivas, maa ja helvetti: ylimmässä kerroksessa teologiaa, keskimmäisessä matkakertomuksia ja tiedettä ja alimpana alkemiaa ja demonologiaa, kaikilla tunnetuilla ja tuntemattomilla kielillä. Ihmisasukkaiden lisäksi saarella vierailee puhuvia eläimiä ja taruolentoja, kuten minotauri ja matemaatikasta koostuva kirahvi. Lähivesistä nousee ajoittain valaita tanssimaan taivaalle:
Kevätpäiväntasauksen aikaan
kun talven myrskyt ovat lopuillaan
eikä pihassa vielä liiku mikään
voi joskus nähdä, jos ilma on kirkas
miten valaat nousevat majesteetillisesti merestä
ja uivat piirissä, suurena kulkueena
pulleana sädehtivän täydenkuun ympäri
(s. 24)
Saaren ohi säännöllisesti kulkevan laivan myötä saarelle päätyy saksalainen Hans, jolla on salaisuus kerrottavaan. Hän on vanha natsi, joka on paitsi elänyt yliluonnollisen kauan, myös pitänyt kaikki nämä vuodet salassa saksalaisten toisen maailmansodan aikana kehittämää mystistä laitetta, jolla voi vaikuttaa painovoimaan. Tuo laite pitäisi viedä mahdollisimman kauas, ettei se päätyisi harkitsemattomiin käsiin, joissa se voisi aiheuttaa koko maailman romahtamisen. Saarella olijoiden on yhdessä uneksittava keino saada laite turvaan, ja sellainen ilmestyy nukutun yön jälkeen. Kellarista, kirjaston alta löytyy oudon tutulta näyttävä sukellusvene. Sehän on ilmiselvä Nautilus, Jules Vernen romaanista tutun kapteeni Nemon kulkupeli! Natsien helvetinkone päätetään viedä sukellusveneellä Etelänavalle turvaan. Matkalla mukaan liittyy myrskyn silmästä ilmestyvä Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssin kirjoittanut ja toisen maailmansodan aikana kadonnut ranskalainen lentäjä-kirjailija.
Varsin huuruiset ovat siis tunnelmat, ja paikoitellen teos tuntuu kuin Yrjänän unipäiväkirjalta. Missä ei sinänsä siis ole mitään vikaa, sen verran lennokkaita ja viihdyttäviä nuo unet ovat. Puhuvat eläimet, varsinkin Savon murretta haastelevat ja inuitien mytologiaan etäisesti kuuluvat valaat ovat sangen sympaattisia. Kuten ylläolevasta lainauksesta voi huomata, teksti on aseteltu romaanissa kuin runon muotoon. Tuo esimerkki voisikin johdatella tulkitsemaan koko teosta kuin suurta proosarunoa, mutta tyylillisesti Joonaanmäen valaat on rehti, joskin unenomainen seikkailukertomus, jossa edetään vauhdikkaasta sattumuksesta toiseen. Kirjassa myös syödään jatkuvasti ja ruokia kuvataan yksityiskohtaisesti kuin Viisikko-kirjoissa konsanaan. Eväitä tehdään, asioita pohdiskellaan ruoan ja juoman ääressä ja jokaiset tee- ja kahvitauot mainitaan. Vesi herahti kielelle useammankin kerran lukiessa.
Mielikuvituksella ei ole seikkailun aikana rajoja, ja viittaukset kirjallisuuteen ja myytteihin eivät jää pelkiksi viittauksiksi vaan aineellistuvat konkreettisiksi hahmoiksi ja tapahtumapaikoiksi. Saarella olevan kirjaston kirjat, unet, myytit ja tarut keskustelevat keskenään ja muokkaavat todellisuutta hahmojen silmien edessä. Mieleen muistuvat CMX:n Vallat ja väet -kappaleen alkusanat: "Maailma on uniluoma, yhteinen satu, tarina". Me kaikki luomme tuota yhteistä satua ja kaikki aiemmin kirjoitettu, puhuttu, uneksittu ja koettu on osa sitä.
Joonaanmäen valaat oli varsin erikoinen ja ihastuttava kirja, joka kanavoi vahvasti tietenkin kirjassa mainittuja Verneä ja Saint-Exupérya, maailman vanhoja ja uusia mytologioita, sekä hieman yllättäen myös Tolkienia ja Tove Janssonia. Sen maailma muodostuu kirjoista, keskusteluista, unista, matkoista, tieteestä, pohdinnoista, syömisestä ja juomisesta. Niin kuin meidänkin maailmamme. Kirja sopii uutuuskirjakohdan lisäksi myös haasteen kohtiin 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 22. Kuvitettu kirja, 31. Fantasiakirja, 35. Kirjan nimessä on erisnimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti