Juba: Viivi ja Wagner: Sian vuodet 2004 - 2005

Juba: Viivi ja Wagner: Sian vuodet 2004 - 2005

(Otava, 2016)

Prööt

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa

Wagner-sian ja opiskelija-Viivin muodostama pariskunta on seikkaillut Helsingin Sanomien sivuilla jo vuosikaudet. Koska vuosi läheni loppua ja Helmet-haasteessa oli vielä tekemistä, päätin ottaa kohdan 13 hieman helpomman kautta ja lukea vähän kevyttä strippisarjakuvaa. Muutamaa silloin tällöin esiintyvää sivuhahmoa lukuunottamatta sarjakuvan ainoat henkilöt ovat sen nimihahmot. Sian vuodet 2004 - 2005 -teoksessa on nimensä mukaisesti koottuna kahden vuoden stripit samoihin kansiin. En ole mikään Juba-asiantuntija, mutta käsittääkseni vuodet 2004 ja 2005 sijoittuvat Viivin ja Wagnerin taipaleen varhaisille keskivaiheille, eli lienevät sitä kulta-aikaa.

Viivin ja Wagnerin sarjakuvan muoto on perinteinen strippisarjakuva. Kolme ruutua, joista kahdessa ensimmäisessä pedataan tilanne ja kolmannessa on ns. punchline, vitsin kärki. Paitsi että Juban huumori on usein sellaista, jossa punchlinea ei ole, tai se on tarkoituksellisen kömpelö epävitsi. Kun ensimmäistä kertaa luin Viiviä ja Wagneria, en tajunnut sitä ollenkaan. Olin tottunut esimerkiksi Bill Wattersonin Lassiin ja Leeviin - joka sivumennen sanoen on edelleen loistava yli kaksikymmentä vuotta sarjakuvan lopettamisen jälkeen - joka on ehkä jonkinlainen henkinen sukulainen Viiville ja Wagnerille. Sen huumori oli huomattavasti iskevämpää. Viivin ja Wagnerin huumori kuitenkin hiljalleen alkoi avautua, ja vaikka siitä ei koskaan muodostunut suurta suosikkiani, olen siitä usein pitänyt enemmän tai vähemmän.

Suurin osa Viivin ja Wagnerin huumorista tulee parisuhteesta ja sukupuoliroolien kliseistä. Mies on sika, joka makaa sohvalla, juo olutta ja piereskelee. Nainen nalkuttaa, vaihtaa kodin sisustusta kuin paitaa ja toivoo parantavansa sian tavat. Silti he rakastavat toisiaan, sillä miksipä muuten he olisivat yhdessä. Ihan aina Viivin ja Wagnerin suhde ei näytä rakkaudelta, vaan siinä on myös itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä toisen hyvinvoinnista sekä henkisen väkivallan piirteitä. En tosin usko, että sarjakuvaa on tarkoitus tältä kantilta tulkita. Ankeimmillaan sarjakuva on mielestäni käsitellessään Viivin ongelmia ja toiveita: työuupumuksen ja lapsihaaveet Wagner kuittaa hädin tuskin niitä tiedostaen. Toisaalta eipä Viivi juuri anna arvoa Wagnerin uskomattomille ideoille, silloin kun hän oikeassa mielentilassa niitä pääsee kehittelemään.

Wagnerilla riittää ideoita ja työpaikkoja kuin Aku Ankalla parhaimmillaan. Jos Wagner vain jostain innostuu, hän myös usein pärjää siinä uskomattoman hyvin. Useimmiten ura tyssää innostuksen lässähtämiseen. Milloin Wagner toimii läänintaiteilijana, milloin muotisuunnittelijana tai maanviljelijänä. Paikoin tapahtumat heittäytyvät aivan absurdeiksi, kuten vaikka silloin kun Wagner muuttuu kafkamaisesti tuhohyönteiseksi. Tietyllä tavalla sarjakuva on parhaimmillaan juuri silloin, kun se heittää logiikan ja realismin mäkeen ja tykittää vapaata tajunnanvirtaa. Usein tosin Juban tajunnanvirta ei oikein johda mihinkään. Jään taas väkisinkin vertailemaan tätä mielikuvituksen laukkaa Bill Wattersonin vastaavaan, eikä vertailu ole Juballe edullinen.

Parhaimmillaan Viivi ja Wagner on oivaltava ja hauska. Huonoimmillaan se on ankea ja polkee paikallaan. Tässä kokoelmassa oli molempia ääripäitä. Helmet-haasteesta täyttyvät nämä kohdat:
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
16. Kirjassa luetaan kirjaa
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
40. Kirjassa on lemmikkieläin

Alan Moore & Kevin O'Neill: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: Ensimmäinen kirja 1898

Alan Moore & Kevin O'Neill: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: Ensimmäinen kirja 1898

(The League of Extraordinary Gentlemen: Volume One, 1999. Suom. Jouko Ruokosenmäki. Egmont, 2003)

Brittiläinen imperiumi ei ole milloinkaan osannut erottaa sankareitaan hirviöistä

12. Sarjakuvaromaani

Alan Moore on modernin supersankarisarjakuvan jättiläinen. Vakiintuneiden sankareiden kuten Teräsmiehen ja Batmanin hahmoja uudistaneen työnsä lisäksi Moorella on tilillään useita merkittäviä itsenäisiä sarjakuvaromaaneja. V niin kuin verikosto ja Vartijat ovat genrensä klassikkoja ja minunkin suosikkejani. Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigassa yhdistyy useita Moorelle tyypillisiä piirteitä. Moore saattaa yhteen viktoriaanisen ajan seikkailukirjallisuuden hahmot, aikansa supersankarit, yhdeksi tiimiksi taistelemaan pahaa vastaan. Sarjakuvan ja sen sankareiden kliseillä leikittely ja brittiläisen kulttuurin uudelleentarkastelu ovat taattua Moorea. Pelkällä käsikirjoituksen tuella sarjakuva ei tietenkään pysy pystyssä. Piirtäjäkumppanina toimii Kevin O'Neill.

Wilhelmina Murray (tuttu romaanista Dracula) saa tehtävänannon Britannian tiedustelupalvelulta koota yhteen imperiumin valioyksilöt. Britti-imperiumi on vielä voimiensa huipulla, ja valtavat rakennusprojektit nostattavat imperiumia myyttisiin mittoihin. Kansakunnan edut on kuitenkin turvattava kansainvälisen kilpailun kiihtyessä ja 1900-luvun lähetessä. Tiedusteluosaston pomo tunnetaan vain nimellä M, mutta Murray on varma sen tarkoittavan erään kuuluisan salapoliisin veljeä, Mycroft Holmesia. 

Ensimmäisenä Murray lähtee tavoittelemaan Allan Quatermainia (Kuningas Salomon kaivokset), joka löytyy Kairosta vahvoissa oopiumihuuruissa. Vanhentunut ja sekava seikkailja lähtee mukaan varsin vastentahtoisesti, mutta vaihtoehtona on vihaisen väkijoukon lynkkaus. Satamassa odottaa jo seuraava yhteistyökumppani, kapteeni Nemo (Sukelluslaivalla maapallon ympäri) Nautilus-sukellusveneessään, josta tulee ryhmän tukikohta. Seuraava pysähdys on Pariisissa, josta saadaan mukaan apinamainen hirviö herra Hyde (Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde), jonka molemmilla persoonilla on omat vahvuutensa. Viimeisenä mukaan napataan moraalittomien tyttöjen varsin pornografisessa rankaisulaitoksessa ilkeyksiään tekevä Hawley Griffin (Näkymätön mies).

Herrasmiesten (ja ladyn) liiga alkaa tutkia kiinalaisten toimia Lontoon Limehousen alueella. Rikollispomo Fu Manchu on saanut käsiinsä painovoiman kumoavaa kavoriittia, jonka avulla kiinalaismafia voisi rakentaa tuhoisia lentoaluksia. Tästä eteenpäin juoni on tuttua kaavaa: supersankarit estävät hullun neron maailmanloppusuunnitelmat. Tärkein muusta supersankarigenrestä erottava tekijä on Herrasmiesten liigan aikakausi ja, tietenkin, hahmot.

Aikakausi näkyy heti ensimmäisestä sivusta ja tekijätiedoista lähtien. Ne on piirretty ja kirjoitettu 1800-luvun lopun brittiläisten julisteiden ja mainosten tyylin mukaisesti. Kertojanääni on kuin Dickensiä konsanaan. Ajan kuvaus ei kuitenkaan täysin vastaa realistista 1800- ja 1900-lukujen taitetta. Höyrykoneet ja valtavat rakennusprojektit, jotka kulkevat mukana läpi kirjan kuvituksen, muistuttavat steampunk-genrestä. Tiukkaa realismia tuskin moni odottikaan, onhan mukana kuitenkin maailmanympäryssukelluksiin kykenevä sukellusvenekin, hahmojen kyvyistä ja ominaisuuksista puhumattakaan. Ajan rasismi taas on luultavasti hyvinkin tarkasti osunut kohdalleen, ja se tuodaan niin kärkevästi esille, ettei sen ironia jää epäselväksi.

Vaikka ihan jokaista päähenkilöä en entuudestaan tuntenutkaan, oli silti hauska nähdä enimmäkseen tutut hahmot yhdessä seikkailemassa sarjakuvamaailman Oikeuden Puolustajien tai X-ryhmän tapaan. Hahmojen historiaa ei alleviivata, mutta siitä annetaan riittävästi vinkkejä myös sellaisille lukijoille, jotka eivät alkuperäisteoksia tunne. Luulen tämän sarjakuvan perusteella tietäväni, millainen tyyppi Allan Quatermain on, vaikken Kuningas Salomon kaivoksia olekaan lukenut. Hahmot tuntuvat aidoilta ja ennen kaikkea viihdyttäviltä.

Samanlaista yhteiskuntakritiikkiä ja runollisuutta en Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigasta löytänyt kuin edellä mainitsemistani V niin kuin verikostosta ja Vartijoista. Kuvituskaan ei pääsääntöisesti ole yhtä oivaltavaa. Viihdyin kuitenkin kirjan parissa mainiosti, ja viittaukset viktoriaanisen ajan brittikulttuuriin - joka on vähän niin kuin tämän kirjan pointti - ilahduttivat kaltaistani anglofiiliä.

Helmet-lukuhaasteen kohdista täyttyvät seuraavat:

3. Kirja aloittaa sarjan

12. Sarjakuvaromaani

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

23. Kirjassa on mukana meri

42. Kirjan nimessä on adjektiivi