Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema

Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema

(三体, 2006. Suom. Rauno Sainio. Aula & Co, 2018)

Ja ihmiskunnan iltarusko

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

1960-luvun lopun kulttuurivallankumous koetteli Kiinaa. Puhemies Maon aikomuksena oli poistaa kiinalaisesta yhteiskunnasta kaikki kapitalismiin ja perinteisiin kiinalaisiin arvoihin viittaava. Kiinalaisissa yliopistoissa suoritettiin laajamittaisia, verisiä puhdistuksia, kun epä-maolainen aines hävitettiin. Kommunistisen puolueen propagandan sokaisema nuoriso muodosti keskenään kilpailevia punakaarteja, jotka aiheuttivat hävitystä niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.

Fysiikan professori Ye Zhetai seisoo punakaartilaisten edessä syytettynä epäisänmaallisesta toiminnasta. Ye Zhetain tytär on ilmiantanut isänsä, ja mieleltään järkkynyt vaimo hurraa yleisössä ja vaatii miehensä verta. Ye Zhetai pahoinpidellään hengiltä. Teloitukseksi muuttunutta kuulustelua joutuu todistamaan Yen toinen tytär, Ye Wenjie, lupaava nuori tutkija itsekin. Isänsä vuoksi myös Ye Wenjien otsaan lyödään petturin leima ja nuori nainen passitetaan työleirille maaseudulle.

Työleiriltä Ye Wenjie on vähällä joutua kaltereiden taakse lopuksi ikäänsä jäätyään kiinni länsimaisen tiedekirjallisuuden lukemisesta. Viime hetkellä hänet kuitenkin värvätään salaperäiseen Punaisen rannikon tukikohtaan. Oletuksena on, että pesti on elinikäinen, eikä tukikohdasta poistuta kuin lauta-arkussa. Tukikohdan hallitsevin piirre on valtava satelliittilautanen, jolla kuunnellaan avaruudesta tulevia signaaleja. Ye Wenjie pääsee hyödyntämään tieteellistä taustaansa ja uppoutuu työhönsä. Ulkopuolella olevalla maailmalla ei ole enää merkitystä. Hänen perheensä ja ihanteensa pettäneellä, järjettömyyteen suistuneella ihmiskunnalla ei ole hänelle enää mitään arvoa. Kun satelliittilautanen vastaanottaa avaruudesta signaalin, joka voi tietää ihmiskunnan potentiaalista tuhoa, Ye Wenjien oma kanta seuraavista toimenpiteistä ei jätä epäilyksiä.

Nykypäivän Kiinassa huippuluokan tieteentekijöitä on laonnut itsemurhien aaltona. Kaikki kvanttitason fysiikan mittaukset heittävät volttia, ja vaikuttaa siltä, että maailmankaikkeus on kaikkien merkkien mukaan sattumanvarainen sekasotku, jossa mitkään teoriat eivät päde. Tieteen arvo on siis romahtanut. Viinaa ja sikareita rakastava rikostutkija Shi Qiang yrittää selvittää kuolleiden tieteilijöiden taustoja ja niiden mahdollisia yhteyksiä. Avukseen hän värvää nanomateriaalien parissa uransa tehneen tutkijan Wang Miaon. Jotakin outoa on tekeillä, sillä tapauksia käsittelevissä kokouksissa on paikalla niin hallitusten kuin armeijan edustajia ympäri maailmaa, ja puheissa vilahtelee taajaan sana "sota". Jotenkin tähän kaikkeen liittyy virtuaalitodellisuuspeli Three Body, jossa pelaajan tehtävänä on selvitä planeetalla, jonka ilmasto muuttuu näennäisen satunnaisesti riippuen siitä mikä kolmesta taivaankappaleesta on sitä lähinnä.

Kului toiset kymmenen vuorokautta. Lumisade jatkui, mutta nyt lumihiutaleista oli tullut ohuenohuita ja kuulaita. Pyramidin edustalla palavien soihtujen himmeässä valossa ne näyttivät hienon vaaleansinisiltä, melkein kuin ilmassa tanssivilta kiilleliuskoilta.
"Nämä hiutaleet ovat kiinteytynyttä happea ja typpeä. Ilmakehä on häviämässä härmistymisen seurauksena, eli lämpötila tuolla ylhäällä on laskenut lähelle absoluuttista nollapistettä."
(s. 126) 

Kolmen kappaleen probleema yhdistää näennäisen erilaisista elementeistä toimivan scifi-tarinan. Kiinan kulttuurivallankumous luo teokselle taustan, joka tuntuu virkistävän poikkeavalta genressään. Tajusin myös, kuinka vähän tiedän Kiinasta ja sen historiasta, vaikka Maon hallintokausi ei niin kovin kaukana menneisyydessä olekaan. Ihmiskunnan järkijättöisyys propagandan ja dogmien edessä tuodaan esille tavalla, jonka toivoisi olevan parodiaa eikä kirjoitettua historiaa. Kirjan nimeen otettu teoreettisen fysiikan ongelma kolmen toisiaan kiertävän kappaleen radoista on mielenkiintoinen juonielementti, joka selviää hieman eriskummallisemmistakin käänteistä mielestäni hyvin.

Kaikki kirjan elementit ovat mielenkiintoisia itsessään. Kulttuurivallankumous ja Ye Wenjien kasvu siksi ihmiseksi, joka hänestä tulee; tutkijoiden itsemurhien tutkinta ja haastattelut toinen toistaan erikoisempien henkilöiden kanssa; tiedevihamielisyys ja mihin se johtaa, mikä koskettaa tänä feikkiuutisten ja vaihtoehtoisten faktojen aikakautena; salaperäinen Three Body -simulaatio, joka kuvaa totaalisen vierasta ympäristöä uskottavasti ja jonka salat paljastuvat vähitellen. Kun kaikki juonenlangat yhdistyvät, niistä punoutuu herkullinen kuvio, joskin ihan loppua kohden tahti ehkä vähän hyytyy juonen päätyessä lähemmäs scifi-genren tuttuja latuja. 

Osassa hahmoista on tiettyä etäisyyttä, josta en ole varma, onko se kirjailijan valinta, tahatonta, vai onko kyse vain kulttuurieroista, jonka syvempiä nyansseja en hahmota. Teos ei ole kovin ihmiskeskeinen, vaan sen pääpaino on juonen esittelemässä skenaariossa. Lähimpänä päähenkilön roolia oleva Wang Miaokin tuntuu paikoin hieman poissaolevalta. Toki Wang Miao on ymmärrettävästi pihalla kaikesta, mutta hän tuntuu hyväksyvän uskomattomalta tuntuvat käänteet oudon tyynesti. Henkilöitä myös kuolee ja murhataan suhteellisen surutta. Toisaalta pelissä on monta osapuolta, joista jokainen kokee elämän ja kuoleman kysymyksissä olevansa ainoa oikeassa oleva, joten ehkä tietty kylmyys ihmishenkien suhteen sopii kuvaan.

Kolmen kappaleen probleema on ensimmäinen osa Muistoja planeetta maasta -trilogiaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan Aula & Co. -kustantamolta seuraavia osia! Kirja täyttää Helmet-lukuhaasteesta seuraavat kohdat:

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

Kari Enqvist: Olemisen porteilla

Kari Enqvist: Olemisen porteilla

(WSOY, 1998)

Maailma nähdä hiekanjyväsessä

45. Palkittu tietokirja

Kari Enqvist on Esko Valtaojan ohella yksi Suomen valtion virallisia tiedemiehiä, joilta aina kysytään mielipidettä asiaan kuin asiaan, liittyipä se heidän erikoisosaamiseensa tai ei. En tarkoita tätä haukkuna, sillä sekä Valtaoja että Enqvist ovat poikkeuksellisen laaja-alaisesti sivistyneitä tieteentekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita ihmisestä ja maailmankaikkeudesta myös omien alojensa näkökulmien ulkopuolelta. Valtaojalta olen lukenut lähes kaikki hänen kansantajuiset tiedeteoksensa, mutta Enqvistiin tutustuminen on jäänyt vain kolumnien tasolle. Kirjakaupan alesta nappasin käteeni hänen kirjansa Olemisen porteilla, joka käsittelee maailmankaikkeuden rakenteen ja ihmisen tietoisuuden kysymystä kvanttimekaanisesta näkökulmasta. Miten ne muodostuvat? Ovatko ne jotain enemmän kuin osiensa summa? Kirjallaan Enqvist voitti Tieto-Finlandian vuonna 1998.

Kirja on tosiaan jo kaksikymmentä vuotta vanha, mikä voi tieteessä toisinaan olla melkoinen harppaus. Kirjan iän näkee ehkä tietyissä painotuksissa siinä, kelle ja millaisia argumentteja vastaan se on kirjoitettu. Enqvist käy suorastaan taistoon niitä tutkijoita vastaan, jotka väittävät, ettei kokemaamme maailmaa voida palauttaa sen pienimpiin osasiin, vaan sillä on jokin niistä kumpuava mutta niitä suurempi merkitys.

Kvanttifysiikan visaiset tulkintaongelmat ovat vuosikymmenten kuluessa synnyttäneet oppineiden kommenttien, filosofisten pohdiskelujen ja pidäkkeettömien spekulaatioiden vyöryn. Kuten tulemme näkemään, viimeaikaisen fysiikan tutkimuksen ansiosta eräät keskeiset paradoksit ovat nyt selkiytymässä. Seitsemänkymmentä vuotta filosofointia voidaan sivuuttaa, kun viimein ymmärrämme miksi ihmisen mittakaavassa kvanttimaailman epämääräisyys katoaa ja miten arkipäiväinen, klassista fysiikkaa totteleva maailma kasvaa esiin kvanttimaailmasta. Tutkimuksen valkokeila kohdistuu paljastavana myös tietoisuuden kiisteltyyn rooliin.
(s.21)

Kvanttifysiikka on vaikea käsittää. Sillä ei tunnu olevan mitään tekemistä omien aistiemme kautta havainnoitavan maailman kanssa. Aineen pienimmät hiukkaset, protonit, neutronit ja elektronit, jotka yhdessä muodostavat atomit ja sitä kautta kaiken, mitä voimme koskea, haistaa ja maistaa, eivät olekaan yksiselitteisesti jossain ajassa ja paikassa sijaitsevia asioita. Niillä on sekä hiukkasten että aallon piirteitä, mutta niiden olemus romahtaa jommaksikummaksi riippuen niiden havaitsemisesta. Ja mitä tarkemmin niiden sijainti pystytään mittaamaan, sitä epätarkemmaksi käyvät mittaukset niiden nopeudesta. Ja päinvastoin. Päähän sattuu. Perinteisen, newtonilaisen fysiikan käsitteet eivät päde kvanttitasolla.

Tästä huolimatta Enqvist onnistuu selittämään ainakin suhteellisen ymmärrettävästi myös maallikolle, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Enqvistin mukaan perinteisen fysiikan ja kvanttifysiikan yhteensopimattomuus ei johdu siitä, että jompikumpi olisi väärässä. Se johtuu siitä, että ne mittaavat samaa asiaa eri tarkkuudella. Perinteinen fysiikka on ikään kuin pyöristetty likiarvo kvanttifysiikan ilmiöistä, samaan tapaan kuin pitkällä valotusajalla otettu valokuva ruuhkaisesta moottoritiestä antaa vain kuvan pitkistä valojonoista yksittäisten autojen sijaan. Kaiken kokemamme voi palauttaa hiukkasten liikkeistä johtuvaksi. Ne liikkeet ovat vain niin käsittämättömän monimutkaisia ja niiden keskinäiset vaikutussuhteet niin sotkuisia, että niiden täydellinen mittaaminen on fantastisen vaikeaa. Mutta se ei tietenkään ole syy lopettaa niiden tutkimista. Lisääntynyt tieto ei poista elämän mysteeriä tai ihmettä, vaan pikemminkin lisää sitä.

Helmet-haasteesta Olemisen porteilla täyttää seuraavat kohdat:
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
23. Kirjassa on mukana meri
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
45. Palkittu tietokirja