Samuel Beckett: Krapp's Last Tape
(1958. The Complete Dramatic Works. Faber and Faber, 2006)
But under us all moved, and moved us
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
Viime vuoden haasteesta oli yksi kohta jäljellä. Myös vuotta oli jäljellä yksi päivä. Minkä kirjan ehtisi lukea päivässä? Vielä sellaisen, joka olisi maahanmuuttajan kirjoittama? Onneksi minulla oli ässä hihassa valmiina juuri tätä tilannetta varten. Samuel Beckett täyttää kohdan, sillä irlantilainen Nobel-palkittu kirjallisuuden ja teatterin suurmies asui suurimman osan elämästään Ranskassa. Hän myös kirjoitti merkittävän osan teoksistaan ranskaksi, koska tällöin hän omien sanojensa mukaan vältti äidinkielensä englannin tuomat maneerit. Beckett käänsi teoksensa myöhemmin itse englanniksi. Krapp's Last Tape, Beckettin 1950-luvun näytelmätuotantoa, tosin on kirjoitettu englanniksi alunperinkin.
Ihka ensimmäinen tutustumiseni tähän lyhyeen, yhden hengen näytelmään oli erään glasgow'laisen pubin seinällä ollut lainaus: "Perhaps my best years are gone. But I wouldn't want them back. Not with the fire in me now." Sitaatti jäi mieleeni, ja kerran eräänä laiskana lauantaipäivänä YouTubea selatessani vastaan tuli tallenne kyseisestä näytelmästä. Kestoa taisi olla vähän reilu puolisen tuntia, ja koska parempaakaan tekemistä ei ollut, ajattelin katsoa näytelmän tietokoneen ruudulta. Alussa ihmettelin, mitä tämä oikein on. Vanha mies kävelee päämäärättömästi lavan reunasta toiseen, kuorii banaania, syö banaania, on liukastua banaaninkuoreen ja täpärästi välttää slapstick-komedian klassisen tapaturman. Tätäkö on modernin teatterin suurimman vaikuttajan tuotanto? Ehkä en vain tajua sitä. Mutta kun mies istui alas ja alkoi kuunnella ääninauhojaan, olin lumoutunut.
Krapp on vanha, yksinäinen mies pimeässä huoneessa pöydän ääressä. Pöydän yllä loistaa yksinäinen valo. Krapp nostaa pöydälle kelanauhurin ja laatikon, jossa on ääninauhoja. Krapp alkaa kuunnella nauhoja ja kelailla niitä ees taas, kuin etsien jotain tiettyä kohtaa. Jokin kohta kelataan äkkiä yli kasvot inhosta vääristyneinä. Jollekin kohdalle Krapp hihittää sarkastisesti niin ettei malta tuolilla pysyä. Nauhalta kuuluu Krappin oma ääni nuorempana. Joka vuosi syntymäpäivänään Krapp kertoo nauhalle senhetkisestä elämästään. Nauhalla kuulluista pätkistä muodostuu tarina menneestä elämästä, pettymyksistä ja yksinäisyydestä, mutta siinä on myös rakkauden välähdyksiä; Krappin iltapäivä rakkaan kanssa veneessä on romanttinen, haikea ja eroottinen, kaikkea yhtä aikaa. Siitä kohdasta poimin mielestäni kauneimman lauseen tämän tekstin otsikoksikin. Tarina jää keskeneräiseksi ja epätäydelliseksi, ja se enemmänkin vihjaa kuin sanoo suoraan. Millaisia nuo Krappin kuvaamat parhaat vuodet tai tällä hetkellä sisällä palava liekki ovat, annetaan ymmärtää. Ne banaanit kuitenkin saavat selityksen! Krapp's Last Tape on kaunis ja eleginen palapeli, josta puuttuu paloja.
The new light above my table is a great improvement. With all this darkness round me I feel less alone. [Pause.] In a way. [Pause.] I love to get up and move about in it, then back here to... [hesitates] ...me. [Pause.] Krapp.
(s. 217)
Näytelmä on lyhyt, tekstinäkin vain kymmenisen sivua. Beckettin teksti herää varmasti eloon lavalla, kun tauot ja äänenpainot rytmittävät sanoja. Lukemassani painoksessa, johon on koottu kaikki Beckettin näytelmät, on annettu esitysohjeet lavastusta myöten hyvin tarkasti. Ei niitä tietenkään samalla tavalla osaa kuvitella kuin jos ne näkisi teatterin lavalla, mutta ainakin ne antavat osviittaa siitä, miten kirjailija on tekstin tarkoittanut esitettäväksi.
Muut Beckettin näytelmät, joita olen olen lukenut, eivät ole vaikuttaneet yhtä voimakkaasti kuin tämä. Se voi tosin johtua siitä, etten ole nähnyt Waiting for Godot'ta tai Endgamea "livenä". Voi olla, että mielipide muuttuisi.
Tähän teokseen päättyi lukuvuosi 2018. Tätä vuottakin on jo yli kuukausi mennyt ja kolme kirjaa odottaa blogitekstiä. Hommiin siis! Tämän vuoden haasteesta Beckettin näytelmä täyttäisi nämä kohdat:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
36. Kirjassa ollaan yksin
47. Kirjassa on alle 100 sivua
Viime vuoden haasteesta oli yksi kohta jäljellä. Myös vuotta oli jäljellä yksi päivä. Minkä kirjan ehtisi lukea päivässä? Vielä sellaisen, joka olisi maahanmuuttajan kirjoittama? Onneksi minulla oli ässä hihassa valmiina juuri tätä tilannetta varten. Samuel Beckett täyttää kohdan, sillä irlantilainen Nobel-palkittu kirjallisuuden ja teatterin suurmies asui suurimman osan elämästään Ranskassa. Hän myös kirjoitti merkittävän osan teoksistaan ranskaksi, koska tällöin hän omien sanojensa mukaan vältti äidinkielensä englannin tuomat maneerit. Beckett käänsi teoksensa myöhemmin itse englanniksi. Krapp's Last Tape, Beckettin 1950-luvun näytelmätuotantoa, tosin on kirjoitettu englanniksi alunperinkin.
Ihka ensimmäinen tutustumiseni tähän lyhyeen, yhden hengen näytelmään oli erään glasgow'laisen pubin seinällä ollut lainaus: "Perhaps my best years are gone. But I wouldn't want them back. Not with the fire in me now." Sitaatti jäi mieleeni, ja kerran eräänä laiskana lauantaipäivänä YouTubea selatessani vastaan tuli tallenne kyseisestä näytelmästä. Kestoa taisi olla vähän reilu puolisen tuntia, ja koska parempaakaan tekemistä ei ollut, ajattelin katsoa näytelmän tietokoneen ruudulta. Alussa ihmettelin, mitä tämä oikein on. Vanha mies kävelee päämäärättömästi lavan reunasta toiseen, kuorii banaania, syö banaania, on liukastua banaaninkuoreen ja täpärästi välttää slapstick-komedian klassisen tapaturman. Tätäkö on modernin teatterin suurimman vaikuttajan tuotanto? Ehkä en vain tajua sitä. Mutta kun mies istui alas ja alkoi kuunnella ääninauhojaan, olin lumoutunut.
Krapp on vanha, yksinäinen mies pimeässä huoneessa pöydän ääressä. Pöydän yllä loistaa yksinäinen valo. Krapp nostaa pöydälle kelanauhurin ja laatikon, jossa on ääninauhoja. Krapp alkaa kuunnella nauhoja ja kelailla niitä ees taas, kuin etsien jotain tiettyä kohtaa. Jokin kohta kelataan äkkiä yli kasvot inhosta vääristyneinä. Jollekin kohdalle Krapp hihittää sarkastisesti niin ettei malta tuolilla pysyä. Nauhalta kuuluu Krappin oma ääni nuorempana. Joka vuosi syntymäpäivänään Krapp kertoo nauhalle senhetkisestä elämästään. Nauhalla kuulluista pätkistä muodostuu tarina menneestä elämästä, pettymyksistä ja yksinäisyydestä, mutta siinä on myös rakkauden välähdyksiä; Krappin iltapäivä rakkaan kanssa veneessä on romanttinen, haikea ja eroottinen, kaikkea yhtä aikaa. Siitä kohdasta poimin mielestäni kauneimman lauseen tämän tekstin otsikoksikin. Tarina jää keskeneräiseksi ja epätäydelliseksi, ja se enemmänkin vihjaa kuin sanoo suoraan. Millaisia nuo Krappin kuvaamat parhaat vuodet tai tällä hetkellä sisällä palava liekki ovat, annetaan ymmärtää. Ne banaanit kuitenkin saavat selityksen! Krapp's Last Tape on kaunis ja eleginen palapeli, josta puuttuu paloja.
The new light above my table is a great improvement. With all this darkness round me I feel less alone. [Pause.] In a way. [Pause.] I love to get up and move about in it, then back here to... [hesitates] ...me. [Pause.] Krapp.
(s. 217)
Näytelmä on lyhyt, tekstinäkin vain kymmenisen sivua. Beckettin teksti herää varmasti eloon lavalla, kun tauot ja äänenpainot rytmittävät sanoja. Lukemassani painoksessa, johon on koottu kaikki Beckettin näytelmät, on annettu esitysohjeet lavastusta myöten hyvin tarkasti. Ei niitä tietenkään samalla tavalla osaa kuvitella kuin jos ne näkisi teatterin lavalla, mutta ainakin ne antavat osviittaa siitä, miten kirjailija on tekstin tarkoittanut esitettäväksi.
Muut Beckettin näytelmät, joita olen olen lukenut, eivät ole vaikuttaneet yhtä voimakkaasti kuin tämä. Se voi tosin johtua siitä, etten ole nähnyt Waiting for Godot'ta tai Endgamea "livenä". Voi olla, että mielipide muuttuisi.
Tähän teokseen päättyi lukuvuosi 2018. Tätä vuottakin on jo yli kuukausi mennyt ja kolme kirjaa odottaa blogitekstiä. Hommiin siis! Tämän vuoden haasteesta Beckettin näytelmä täyttäisi nämä kohdat:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
36. Kirjassa ollaan yksin
47. Kirjassa on alle 100 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti