Mitä jäi käteen lukuvuodesta 2017?
Osallistuin toista kertaa Helmet-lukuhaasteeseen, ja tällä kertaa sain täytettyä kaikki viisikymmentä kohtaa eri kirjoilla. Luin enemmän kirjoja kuin moneen vuoteen: viisikymmentä kirjaa, joista muutama oli vuosia hyllyä lämmittäneitä mammutteja, osa taas kevyempiä, ex tempore -valintoja kirjastosta. Luin myös huomattavan paljon enemmän suomalaista kirjallisuutta ja varsinkin uudempaa suomalaista kirjallisuutta kuin aiemmin, mikä sopi hyvin vuoden 2017 satavuotisteemaan. Pariin vanhaan tuttuunkin tuli palattua uudestaan ja todettua ne edelleen mielenkiintoisiksi. Muutamia taiteilijaelämäkertoja tuli luettua, ja ne olivat pääsääntöisesti mallikkaasti kirjoitettuja ja hyvin tutkittuja. Paljon hyviä kirjoja, muutama loistava kirja ja jonkin verran vähän kehnoja tai jollain tavalla pettymyksen tuottaneita kirjoja. Viisi suurimman vaikutuksen tehnyttä kirjaa ovat seuraavat, ja niitä käsitteleviin teksteihin pääsee klikkaamalla kirjan nimeä.
William Faulkner: The Sound and the Fury
Luin viime vuonna muutamankin vaikeana pidetyn teoksen, ja tämä etelävaltiolaisen perheen tarinaa useasta eri näkökulmasta ja eri kerrontatekniikoin kuvaava teos oli palkitsevimmasta päästä. Vaikeasti kehitysvammainen Benjy-parka ja objektiksi jäävä Caddy-tyttö olivat sydäntäsärkevimpiä hahmoja kaikista kirjoista, jotka viime vuonna luin.
Ville Kivimäki: Murtuneet mielet - Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939 - 1945
William Faulkner: The Sound and the Fury
Luin viime vuonna muutamankin vaikeana pidetyn teoksen, ja tämä etelävaltiolaisen perheen tarinaa useasta eri näkökulmasta ja eri kerrontatekniikoin kuvaava teos oli palkitsevimmasta päästä. Vaikeasti kehitysvammainen Benjy-parka ja objektiksi jäävä Caddy-tyttö olivat sydäntäsärkevimpiä hahmoja kaikista kirjoista, jotka viime vuonna luin.
Ville Kivimäki: Murtuneet mielet - Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939 - 1945
Suomi 100 -juhlavuonna oli tärkeää muistella myös vähemmän kunniakkaita hetkiä Suomen historiasta. Kivimäen väitöskirjastaan laajentama tietokirja valottaa suomalaisten sotilaiden mielenterveysongelmia sota-aikana.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Eräs tarinaltaan vetävimpiä kirjoja viime vuodelta. Myös tieteen, uskomusten ja etiikan ristiriitojen teemoiltaan ajankohtaisin ja kylmäävin. Hieno tasapaino juonen ja sisällön välillä.
Volter Kilpi: Alastalon salissa
Yksi alussa mainituista hyllynlämmittäjistä, joka osoittautui mainettaan selkeämmäksi. Pitkä kuin mikä, jaarittelevakin jonkun mielestä, mutta uskomattoman rikas kieli ja ajatuksen kirkkaus kantavat pikkutarkkaa romaania. Turhaan pelätty.
Witold Pilecki: Vapaaehtoisena Auschwitziin - Vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina
Miltei uskomaton selviytymistarina pahamaineiselta keskitys- ja tuhoamisleiriltä. Ihmisen julmuudella ei ole mitään rajaa, mutta toisaalta ei ole myöskään sisukkuudella.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Eräs tarinaltaan vetävimpiä kirjoja viime vuodelta. Myös tieteen, uskomusten ja etiikan ristiriitojen teemoiltaan ajankohtaisin ja kylmäävin. Hieno tasapaino juonen ja sisällön välillä.
Volter Kilpi: Alastalon salissa
Yksi alussa mainituista hyllynlämmittäjistä, joka osoittautui mainettaan selkeämmäksi. Pitkä kuin mikä, jaarittelevakin jonkun mielestä, mutta uskomattoman rikas kieli ja ajatuksen kirkkaus kantavat pikkutarkkaa romaania. Turhaan pelätty.
Witold Pilecki: Vapaaehtoisena Auschwitziin - Vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina
Miltei uskomaton selviytymistarina pahamaineiselta keskitys- ja tuhoamisleiriltä. Ihmisen julmuudella ei ole mitään rajaa, mutta toisaalta ei ole myöskään sisukkuudella.
Mitä odotan vuodelta 2018?
Helmet-lukuhaaste vuodelle 2018 löytyy täältä. Uudessa lukuhaasteessa oli heti inspiroivia kohtia: fiktiivinen maa, kirja aloittaa sarjan, vain yksi tai kaksi hahmoa, viittauksia populaarikulttuuriin, ensimmäinen maailmansota, perheenjäsenen valitsema kirja... On erittäin mukava nähdä, että kääntäjät on taas muistettu yhdessä kohdassa, se lämmittää mieltä. Runous tekee taas paluun, mikä sekä kiinnostaa että vähän pelottaa. Johonkin uuteen sarjakuvaromaaniin olisi myös mukava tutustua, samoin kuin muuten tuntemattomaksi jääneeseen balttilaiseen kirjallisuuteen. Lohikäärmekohta viittaa vahvasti fantasiaan, mutta eiköhän senkin voi täyttää monenlaisilla kirjoilla, kun vähän miettii laatikon ulkopuolelta. Ei sillä että fantasiassa olisi mitään vikaa. Vaikeimpia kohtia henkilökohtaisesti ovat ehkä elokuvan tekemisestä kertova kirja, omalta mukavuusalueelta poikkeava kirja, ja kirja, jonka päähenkilö haluaisin olla.Somessa on levinnyt myös hyllynlämmittäjähaaste, eli valitaan omasta kirjahyllystä 12 kirjaa, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet sinne lukemattomina. En varmaankaan sen virallisemmin tuohon haasteeseen osallistu, mutta viime vuonnakin luin omasta hyllystä juuri sellaisia kirjoja ainakin sen 12 kappaletta. Tänäkin vuonna ajattelin käyttää ensisijaisesti hieman paisunutta omaa kirjahyllyä, mutta luotan myös Oulun kaupunginkirjaston valikoimiin, jotka eivät ole tähänkään mennessä pettäneet. Omasta hyllystä ainakin Dostojevskin Karamazovin veljekset ja Antony Beevorin Toinen maailmansota katsovat minua syyttävästi... Harmi, että haasteen kohtana oli ensimmäinen, eikä toinen maailmansota!
Kuten viime vuonnakin, pyrin tänäkin vuonna täyttämään jokaisen haasteen kohdan yhdellä kirjalla, sekä kirjoittamaan ainakin jotain jokaisesta luetusta kirjasta. Ensimmäinen kirja on jo luettu, joten ensimmäinen tekstini on luvassa pian. Se tulee käsittelemään Lauri Eirolan viime vuonna julkaistua muinaiseen Babyloniaan ja Assyriaan sijoittuvaa teosta Harmegiddo.
Toivotan kaikille blogini seuraajille antoisaa lukuvuotta 2018!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti