Stephen King: The Dark Tower VI - Song of Susannah

Stephen King: The Dark Tower VI - Song of Susannah

(Hodder & Stoughton, 2004)

They were characters in someone's story

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

Stephen Kingin Mustan tornin kuudes osa, Song of Susannah, jatkuu suoraan siitä, mihin viides osa loppui. Susannah on kadonnut Callan susia vastaan käydyn taistelun tiimellyksessä. Jälleen kerran hän ei ole täysin oma itsensä, sillä hänet raskaaksi saattanut demonimainen olento Mia on ottanut hänet valtaansa ja vienyt synnyttämän lapsensa toiseen maailmaan. Kaksi hahmoa kamppailevat jälleen Susannahin sisällä, mutta Mia on vanhempaa, mystisempää perua kuin toisen kirjan sivupersoonat Detta ja Odetta. Ihan tarkalleen ei vielä saada selville, mikä olento Mia oikein on. Jokin yhteys hänellä on tarinaan yhä vahvemmin mukaan liittyvään Karmiininpunaiseen Kuninkaaseen ja tämän pyrkimyksiin hallita kaikkeutta koossapitävää Mustaa tornia. Susannah/Mian kohdussa kasvava lapsi on avain noiden pyrkimysten toteuttamiseen, mutta myös Rolandilla on jokin osuus lapsen perimässä. Jake, isä Callahan ja Oy lähtevät Susannahin perään vuoden 1999 New Yorkiin.

Roland ja Eddie taas päätyvät vuoden 1977 Maineen. Tarkoituksena on sumplia kiinteistökauppoja, jotta eräs New Yorkissa sijaitseva tontti päätyisi ns. hyvien tyyppien omistukseen. Mukaan soppaan ovat sotkeutuneet toisen osan Balazarin gangsterit ja kolmannen osan kirjakauppias Calvin Tower. Tontilla kasvava ruusu on monista Mustan tornin ilmentymistä eri todellisuuksissa kenties se tärkein. Mutta se ei ole ainoa syy visiitille, sillä ilmeisesti myös isä Callahanista kirjoittanut kirjailija nimeltä Stephen King on jonkinlainen Mustan tornin manifestaatio. Eikä Kingin huuruinen tulevaisuus näytä kovin valoisalta ilman pientä interventiota.

Song of Susannah on jaettu lukuihin, joita sitovat yhteen vuoropuhelumaisen laulun säkeistöt. Jokainen luku päättyy kahteen säkeeseen, jotka jollain tavalla kommentoivat tai tiivistävät juuri luetun luvun aiheita, usein arkaaisella tai murteellisella kielellä:

STAVE: Commala-come-ko
Whatcha doin at my do'?
If you doan tell me now, my friend,
I'll lay ya on de flo'.

RESPONSE: Commala-come-fo'!
I can lay ya low!
The things I done to such as you
You never want to know.
(s. 80)

Rakenteellisesti kirjan rytmittäminen laulun säkeistöillä on hieno idea, vaikka ei King mikään kummoinen runoniekka ole. Eikä tarvitsekaan olla, hänen ansionsa ovat jossain muualla - hahmojen ja maailman luonnissa sekä tarinan kuljettamisessa. Valitettavasti Song of Susannahissa nuo ansiot ovat kadoksissa. Kirja tuntuu pakolliselta välinäytökseltä ja yhä absurdimmaksi yltyvän juonen lankojen yhteen solmimiselta ennen eeppistä päätösosaa. Suurin osa tapahtumista sijoittuu New Yorkiin, joka jostain syystä tuntuu paljon epätodellisemmalta ja ohuemmalta kuin täysin kuvitteelliset paikat aiemmissa kirjoissa. Jo aiemmassa osassa uuvuttanut kiinteistökeinottelu aikamatkustuksen keinoin ei ole juoniaiheena kovin jännittävä, ja se saa turhankin paljon painoarvoa. Paikoitellen kuitenkin Rolandin ja Eddien vaiheissa Mainessa on onneksi sitä tuttua seikkailun tuntua, josta niin kovasti pidän tässä sarjassa.

Toinen ongelma on Kingin oma läsnäolo kirjassa. Nyt toisella lukukerralla Stephen Kingin hahmo häiritsi todella paljon ja avasi sellaisia loogisia porsaanreikiä juoneen, ettei niitä helposti tukita edes viimeisessä osassa. Stephen King kirjoittaa hahmojensa tarinaa eläväksi, mutta pahantahtoiset tahot pyrkivät estämään tämän, joten Kingiä on suojeltava, jotta tämä saisi tarinansa päätökseen. Neljäs seinä rikotaan ja hahmot saavat tietää olevansa hahmoja jonkun kirjoittamassa tarinassa. Jotenkin tällainen postmodernistinen "hähhää, tämä onkin kaikki vain satua, tajuatteko" -kepponen ärsyttää. Kuudennen osan kirjoitusvaiheessa kolmattakymmentä vuotta valmistellulta maailmalta ja hahmoilta vedetään matto jalkojen alta. Lisäksi Kingin harjoittama itseruoskinta oman päihteidenkäytön osalta kuulostaa vähän kiusalliselta AA-ryhmän kotitehtävältä. Se tosin on sanottava, että loppuun lisätyt Kingin "päiväkirjamerkinnät" ovat muuten kirjasarjan kankeimman osan viihdyttävin osio.

Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta, niin fyysisesti kuin metafyysisesti, joten se täyttää Helmet-haasteen kohdan 34. Muita kohtia voisivat olla:
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa