Stephen King: The Dark Tower VI - Song of Susannah

Stephen King: The Dark Tower VI - Song of Susannah

(Hodder & Stoughton, 2004)

They were characters in someone's story

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

Stephen Kingin Mustan tornin kuudes osa, Song of Susannah, jatkuu suoraan siitä, mihin viides osa loppui. Susannah on kadonnut Callan susia vastaan käydyn taistelun tiimellyksessä. Jälleen kerran hän ei ole täysin oma itsensä, sillä hänet raskaaksi saattanut demonimainen olento Mia on ottanut hänet valtaansa ja vienyt synnyttämän lapsensa toiseen maailmaan. Kaksi hahmoa kamppailevat jälleen Susannahin sisällä, mutta Mia on vanhempaa, mystisempää perua kuin toisen kirjan sivupersoonat Detta ja Odetta. Ihan tarkalleen ei vielä saada selville, mikä olento Mia oikein on. Jokin yhteys hänellä on tarinaan yhä vahvemmin mukaan liittyvään Karmiininpunaiseen Kuninkaaseen ja tämän pyrkimyksiin hallita kaikkeutta koossapitävää Mustaa tornia. Susannah/Mian kohdussa kasvava lapsi on avain noiden pyrkimysten toteuttamiseen, mutta myös Rolandilla on jokin osuus lapsen perimässä. Jake, isä Callahan ja Oy lähtevät Susannahin perään vuoden 1999 New Yorkiin.

Roland ja Eddie taas päätyvät vuoden 1977 Maineen. Tarkoituksena on sumplia kiinteistökauppoja, jotta eräs New Yorkissa sijaitseva tontti päätyisi ns. hyvien tyyppien omistukseen. Mukaan soppaan ovat sotkeutuneet toisen osan Balazarin gangsterit ja kolmannen osan kirjakauppias Calvin Tower. Tontilla kasvava ruusu on monista Mustan tornin ilmentymistä eri todellisuuksissa kenties se tärkein. Mutta se ei ole ainoa syy visiitille, sillä ilmeisesti myös isä Callahanista kirjoittanut kirjailija nimeltä Stephen King on jonkinlainen Mustan tornin manifestaatio. Eikä Kingin huuruinen tulevaisuus näytä kovin valoisalta ilman pientä interventiota.

Song of Susannah on jaettu lukuihin, joita sitovat yhteen vuoropuhelumaisen laulun säkeistöt. Jokainen luku päättyy kahteen säkeeseen, jotka jollain tavalla kommentoivat tai tiivistävät juuri luetun luvun aiheita, usein arkaaisella tai murteellisella kielellä:

STAVE: Commala-come-ko
Whatcha doin at my do'?
If you doan tell me now, my friend,
I'll lay ya on de flo'.

RESPONSE: Commala-come-fo'!
I can lay ya low!
The things I done to such as you
You never want to know.
(s. 80)

Rakenteellisesti kirjan rytmittäminen laulun säkeistöillä on hieno idea, vaikka ei King mikään kummoinen runoniekka ole. Eikä tarvitsekaan olla, hänen ansionsa ovat jossain muualla - hahmojen ja maailman luonnissa sekä tarinan kuljettamisessa. Valitettavasti Song of Susannahissa nuo ansiot ovat kadoksissa. Kirja tuntuu pakolliselta välinäytökseltä ja yhä absurdimmaksi yltyvän juonen lankojen yhteen solmimiselta ennen eeppistä päätösosaa. Suurin osa tapahtumista sijoittuu New Yorkiin, joka jostain syystä tuntuu paljon epätodellisemmalta ja ohuemmalta kuin täysin kuvitteelliset paikat aiemmissa kirjoissa. Jo aiemmassa osassa uuvuttanut kiinteistökeinottelu aikamatkustuksen keinoin ei ole juoniaiheena kovin jännittävä, ja se saa turhankin paljon painoarvoa. Paikoitellen kuitenkin Rolandin ja Eddien vaiheissa Mainessa on onneksi sitä tuttua seikkailun tuntua, josta niin kovasti pidän tässä sarjassa.

Toinen ongelma on Kingin oma läsnäolo kirjassa. Nyt toisella lukukerralla Stephen Kingin hahmo häiritsi todella paljon ja avasi sellaisia loogisia porsaanreikiä juoneen, ettei niitä helposti tukita edes viimeisessä osassa. Stephen King kirjoittaa hahmojensa tarinaa eläväksi, mutta pahantahtoiset tahot pyrkivät estämään tämän, joten Kingiä on suojeltava, jotta tämä saisi tarinansa päätökseen. Neljäs seinä rikotaan ja hahmot saavat tietää olevansa hahmoja jonkun kirjoittamassa tarinassa. Jotenkin tällainen postmodernistinen "hähhää, tämä onkin kaikki vain satua, tajuatteko" -kepponen ärsyttää. Kuudennen osan kirjoitusvaiheessa kolmattakymmentä vuotta valmistellulta maailmalta ja hahmoilta vedetään matto jalkojen alta. Lisäksi Kingin harjoittama itseruoskinta oman päihteidenkäytön osalta kuulostaa vähän kiusalliselta AA-ryhmän kotitehtävältä. Se tosin on sanottava, että loppuun lisätyt Kingin "päiväkirjamerkinnät" ovat muuten kirjasarjan kankeimman osan viihdyttävin osio.

Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta, niin fyysisesti kuin metafyysisesti, joten se täyttää Helmet-haasteen kohdan 34. Muita kohtia voisivat olla:
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

Stephen King. The Dark Tower V - Wolves of the Calla

Stephen King: The Dark Tower V - Wolves of the Calla

(Hodder & Stoughton, 2003)

We deal in lead

4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Jos Musta torni -sarjan edellisessä osassa sekoiteltiin genrejä ja tehtiin suoria viittauksia niin Stephen Kingin omiin teoksiin kuin Ihmemaa Ozin kaltaisiin kultuurisiin ikoneihin, on viides osa Wolves of the Calla kaikkea sitä potenssiin kymmenen. Kirjassa kohtaavat niin John Sturgesin elokuva Seitsemän rohkeaa miestä, Kingin Painajainen, Tähtien sota, Harry Potter -kirjasarja ja Marvel-hahmo Tohtori Doom. Ja tässä ovat vasta kirjassa suoraan mainitut viittaukset! Intertekstuaalisuus on alusta asti ollut merkittävä osa Musta torni -sarjaa, mutta sarjan loppua kohti se meinaa lähteä aivan lapasesta. Wolves of the Callassa intertekstuaalisuus on kenties vahvimmin läsnä koko sarjasta.

Roland, Eddie, Jake, Susannah ja Oy saapuvat Calla Bryn Sturgisin kylään. Poikkeuksena muihin matkalla kohdattuihin kyliin Calla on suhteellisen vakavarainen, hyvin toimiva maalaiskylä, jonka yhteisö on vahva, mutta ainakin jokseenkin avoin. Callassa lapset syntyvät lähes tulkoon poikkeuksetta kaksosina, mutta suunnilleen sukupolven välein kylässä käyvät ryöstöretkellä mystiset "sudet", harmaa-asuiset ja vihreäviittaiset ratsumiehet, jotka vievät jokaisesta kaksosparista toisen mukanaan. Ryöstetyt lapset kyllä palautetaan ajan myötä, mutta heidän aivoilleen on tehty pysyviä vaurioita. Lapsista kasvaa fyysisesti valtavia, mutta henkiset kyvyt jäävät taaperon asteelle. Kyläläisiä avustaa arkisissa askareissa Andy-robotti, joka tietää susien alkuperästä ja motiiveista enemmän kuin antaa ymmärtää. Nyt Andy tietää kertoa kyläläisille, että susien seuraava retki lähenee, ja kylän lapset ovat taas vaarassa.

Wolves of the Calla on osittain samantyylinen romaani kuin sarjan neljäs osa, Wizard and Glass. Molemmat sijoittuvat enimmäkseen yhteen, rajatuun paikkaan, jossa on pieni, mutta merkittävä joukko sivuhahmoja. Hahmoilla on omat motiivinsa ja kuvionsa, joihin Rolandin joukkio tulee tekemään muutoksen. Siinä missä nuori Roland ystävineen aiheuttaa lähinnä hämminkiä sisäänpäinlämpiävässä Mejisissä, saapuu varttuneen Rolandin seurue Callan kyläläisten avuksi taistelussa susia vastaan. Muinainen revolverimiesten käytöskoodi tosin määrittelee sen, että apua ei tarjota, ellei sitä heiltä suoraan pyydetä. Eivätkä kyläläiset täysin yksimielisiä ole revolverimiesten avun vastaanottamisesta:

'You have opened to us. We have opened to you. Is it not so?' --
'Do you see us for what we are, and accept what we do?' --
'Calla-folken, do you seek aid and succor?'
Eddie stiffened. This question had been asked of many individuals during their weeks in Calla Bryn Sturgis, but he thought to ask it here was extremely risky. What if they said no?
(s. 522) 

Callan kylässä Kingin uskolliset lukijat tapaavat vanhoja tuttuja. Kylään on eksynyt papiksi Painajainen-romaanista tuttu isä Callahan. Callahanin ja Callan nimien samankaltaisuus ei ole sattumaa, sillä kohtalonomainen ka on jälleen pelissä. Isä Callahanin kertomukselle matkoistaan omistetaan muutenkin valtavasta kirjasta aimo siivu, ja vaikka se sinänsä onkin mielenkiintoinen osa hahmoa ja tarinaa, on se aika uuvuttava ainakin tässä laajudessaan. Callahanin myötä tarina tuodaan myös meidän maailmamme New Yorkiin pidemmäksi aikaa, mistä voi olla montaa mieltä. Itselleni tällä lukukerralla New York -jaksot pääsääntöisesti tuntuivat pikemmin vaivalloisilta kuin palkitsevilta.

Enemmän Wolves of the Calla on kuitenkin velkaa suurelle lännenelokuvien perinteelle. Kaikki Callaan sijoittuvat osiot ovat kuin Clint Eastwoodia tai John Waynea parhaimmillaan, ja jos kirja koostuisi pelkästään niistä, se olisi ehdottomasti yksi Mustan tornin vahvimpia osia. Nyt kuitenkin poikkeamiset New Yorkiin hidastavat vauhtia, kun teos lähtee rönsyilemään yhtä aikaa eri todellisuuksiin ja aikakäsityksiin. Mutta Calla on vahvasti kuvattu yhteisö, jonka oma, vuosisatoja itsekseen kehittynyt kulttuuri kielineen, tapoineen ja rituaaleineen on käsinkosketeltavan aito. Tututkin hahmot saavat kiitettävästi tilaa kehittyä. Jaken hahmo syvenee aiempaa isommassa roolissa, ja hänen kumppanuutensa Oy-otuksen kanssa lujittuu. Rolandin yrmy luonne pehmenee viimeistään tässä osassa jopa lähelle tavallista, lähestyttävää ihmistä. Eddie ja Susannah kokevat suhteessaan uusia haasteita, joista lisää kerrottakoon seuraavassa osassa.

Wolves of the Calla ilmestyi neljä vuotta sen jälkeen, kun Stephen King miltei menehtyi vakavassa auto-onnettomuudessa. Musta torni -sarja oli likellä jäädä ikuisesti keskeneräiseksi. Ilmeisesti tämä kohtaaminen oman kuolevaisuutensa kanssa sai Kingin kiristämään tahtia ja kirjoittamaan teossarjan kolme viimeistä osaa hyvin lyhyen ajan sisään, ja ne julkaistiin kahden vuoden sisällä. Osittain kiire ehkä näkyykin, ja neljännen osan jälkeen sarjassa on havaittavissa myös tyylillinen muutos. Wolves of the Calla on Mustan tornin jälkimmäisen puoliskon vahvimpia osia, mutta ylipitkä. Tuntuu siltä, että toistan samaa kommenttia miltei joka osan yhteydessä, mutta ehkäpä Kingillä olisi ollut varaa karsia seitsenosaisesta sarjasta samalla kun hän muokkasi ensimmäistä osaa?

Kirjan nimessä on paikka, joten täytän sillä Helmet-haasteen kohdan 4. Muita sopivia kohtia voisivat olla seuraavat:
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin