Lukuhaaste 2016

1. Ruoasta kertova kirja

Roald Dahl: Charlie and the Chocolate Factory

Grimmin satuihin rinnastettava tarina typerien ja huonotapaisten lasten pahoinpitelystä ja aikuisiän diabeteksen pohjustuksesta. Dahlin vinksahtanut huumorintaju toimii, nautin.

2. Matkakertomus

Miguel de Cervantes: Don Quijote

Ritariksi itsensä mieltävä Don Quijote harhailee pitkin maita, mantuja ja omia kuvitelmiaan. Yllättävän hauska ja paikoitellen todella outo teos. Esimerkiksi silloin kun Don Quijote ja Sancho Panza tutustuvat teokseen nimeltä Don Quijote, jossa heidän seikkailunsa on kerrottu. Pitää sisällään myös lukuisia tarinoita tarinan sisällä. Postmodernia jos mikä, ja vielä 1600-luvun alussa.

3. Kirjassa rakastutaan

Mika Waltari: Johannes Angelos

Kuuntelin tämän äänikirjana. Bysantin kaatumiseen sijoittuva historiallinen rakkausromaani. Melko ylitsevuotavaa tunteenpaloa, joka kävi paikoitellen vähän väsyttäväksi.

4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja

Jhumpa Lahiri: Kaima

Intianamerikkalaisen perheen tarinaa, jossa korostuu nimien ja nimeämisen merkitys osana identiteettiä. Omakin kulttuuri voi tuntua vieraalta ja sitä voi haluta paeta. Ehkä hiukan jäsentelemätön, mutta viihdyttävä tarina.

6. Kirjastosta kertova kirja

Jacques Bonnet: Kirjaston henget

Kirjakustantajan mietteitä kirjojen omistamisesta ja rakkaudesta kirjoihin. Hirvittävä määrä ranskalaisten kirjailijoiden nimien luettelemista. Vaikka pidän itseäni jonkin sortin kirjojen ystävänä, en ihan aina ymmärtänyt monsieur Bonnetia, ja jokin ranskalaisessa, mahtipontisessa älykködiskurssin tyylissä ärsyttää minua.

7. Vihervuosi 2016 -sloganiin ("Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja)
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Parempi 28- kuin 18-vuotiaana luettuna. Paljon tiiviiseen muotoon puettua humaania ja vihreää filosofiaa sekä Kainuun murretta ja mielenlaatua.

8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

John Updike: Rabbit, Run

Nuori perheenisä ei kestä alkoholistivaimoaan, näköalatonta työtään ja hukattua nuoruuttaan vaan lähtee karkuun. Tyylikästä tekstiä, vastenmielinen päähenkilö.

9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja

Victor Hugo: Notre-Dame de Paris

Viiden kuukauden luku-urakka. Disney-versiossa Notre-Damen kellonsoittajasta on jonkin verran vähemmän kidutusta, kuolemaa ja Pariisin arkkitehtuurin historiaa. Mutta vuohi on molemmissa! 

10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja 

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

Parikymppisten japanilaisten rakkaushuolia, ilmaisun vaikeutta ja melankoliaa. Lievää fantasiaa myös havaittavissa. Kovin samoissa vesissä liikuttiin kuin muissakin Murakamin kirjoissa, tosin nyt hiukan heikommin.

11. Sarjakuvakirja

Hergé:  Les Cigares du Pharaon

En itse pienenä ikinä oikein innostunut Tintistä, tykkäsin enemmän Asterixista ja Lassista ja Leevistä. Tämä löytyi kirjaston poistomyynnistä ranskankielisenä, samassa niteessä pari muutakin vanhaa Tintti-seikkailua alkuperäisinä, 1930-luvun mustavalkoisina versioina. Ihan hauska, mutta todella poukkoileva ja jotenkin improvisoidun oloinen tarina. Hyvää ranskan kertausta.

12. Näytelmä

William Shakespeare: Henry V

Neljästä historiallisesta näytelmästä koostuvan ns. Henriadin viimeinen osa, aiemmat luin joskus vuoden 2015 aikana. Agincourtin taisteluun suurelti keskittyvä näytelmä oli lukemistani Shakespeareista ehkä teemoiltaan ja juoneltaan selkein. Sisältää kaksi hienoa hengennostatuspuhetta sekä hulvatonta ranskankielistä, kaksimielistä sanailua, josta tuli Eddie Izzardin kieltenopiskelusketsi elävästi mieleen: "If you don't speak French, all that was fucking funny."

13. Kirjan nimi on kysymys

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Vastaus: harjoittelun lisäksi kirjoittamisesta, luovuudesta ja kovasta työstä sekä itsekurista ja yksinäisyydestä. Lyhyt sekoitus esseetä, omaelämäkertaa ja päiväkirjaa. 

14. Historiaa käsittelevä tietokirja

Christopher Clark: The Sleepwalkers - How Europe went to war in 1914

Todella perusteellinen selonteko ensimmäiseen maailmansotaan johtaneista syistä. Aikakauden aggressiivinen nationalismi, talousongelmat ja keskinäisten liittoutumien solmut tuntuvat huolestuttavan ajankohtaisilta tänäkin päivänä.

15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma 

Stephen King:  Uneton yö

17. Kirjassa juhlitaan 

Anthelme Brillat-Savarin: Maun fysiologia

Arvoin tämän ja Roald Dahlin kanssa, kumpi tulee kumpaan kohtaan. Laitoin ne nyt näin. 1800-luvun alun gastronomian klassikko, joka on kokoelma ”meditaatioita” ruoasta, ruokakulttuurista ja herkkusuisuudesta. Pohdinta on paikoitellen ollut hyvinkin edellä aikaansa, kuten vaikkapa liikaliihavuuteen johtavista syistä. Teosta pidetään myös huolitellun tyylikkään ranskan kielen standarditeoksena, mikä ei tietenkään täysin välity käännöksessä, vaikka se mainio onkin.

19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi 

Neil Peart: The Soundtrack to My Life and Times

Rush on luultavasti kaikkien aikojen suosikkibändini, ja Peart kenties eniten arvostamani rumpali, eikä hullumpi sanoittajakaan. Saisinpa itsekin elantoni musiikista, kirjoittamisesta ja matkustelusta.

20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan

Alberto Moravia: Keskipäivän aave

Näin joskus Jean-Luc Godardin elokuvan tästä ja nimi jäi mieleen. Kyllästynyt elokuvakäsikirjoittaja lähtee vaimonsa ja ohjaajan kanssa Caprin saarelle luomaan käsikirjoitusta kaavailtuun Odysseia-elokuvaan. Työ ei nappaa, kunnianhimo ajaisi suurempiin asioihin, ja avioliittokin alkaa rakoilla. Psykologista realismia, joka oli oudon mukaansatempaavaa, vaikka päähenkilö ei juuri sympatiaa herätellyt.

21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja

Laurence Sterne: The Life and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman

On kirjoja, jotka ovat eittämättä hienoja. On myös kirjoja, joista itse pitää. Ne eivät aina kuitenkaan kohtaa, ja tämä oli siitä mainio esimerkki. Sternen kulttiklassikon pointti on olla elämäkerta, jonka kirjoittaja ei koskaan pääse asiaan vaan hairahtuu jatkuvasti sivuteille. En nauttinut lukemisesta oikeastaan hetkeäkään, vaikka sinänsä teoksen rakenteellista kokeilua ja huumoria arvostinkin. Älkää myöskään kysykö tarkempia yksityiskohtia juonesta, putosin niin jatkuvasti pois kärryiltä ettei minulla ole hajuakaan suurimmasta osasta koko kirjaa. 

 

22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe 

Sarah Churchwell: Marilyn Monroen monta elämää

Haasteen eräs positiivisimpia yllätyksiä! Marilyn ei ole ikinä minua kiinnostanut, ja pelkäsinkin tätä kohtaa haasteesta. Churchwellin kirja ei ole elämäkerta, vaan akateemiset kriteerit täyttävä tutkimus Marilynista kirjoitetuista elämäkerroista. Hurjan mielenkiintoinen näkemys siitä, millaisena Marilyn tahdotaan ja ei tahdota nähdä.

23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja 

Marjo T. Nurminen: Tiedon tyttäret - Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen

Osa näistä oppineista naisista on valitettavasti niin unohdettuja, ettei historiaan ole jäänyt kuin nimi. Toiset taas ovat mukana ei niinkään tieteellisten saavutustensa vaan sukupuolensa vuoksi. Mutta sitten toisaalta joku Hildegard Bingeniläinen oli sellainen renessanssinero, että soisi hänestä kuultavan kouluissakin. Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, vaikkakin toki eksplisiittisen sukupuolipoliittinen teos.

24. Kirjasammon päivän täkynä ollut kirja 

Don DeLillo: Omegapiste

Lyhyt miniromaani dokumentaristista, joka haastattelee entisen Yhdysvaltain puolustusvoimien konsulttia keskustellen samalla olemassaolon olemuksesta. Tätä haastattelua varjostaa perheenjäsenen katoaminen. Paljon viittauksia Hitchcockin Psykoon. Todella tiivistä tekstiä, joka jää kummittelemaan mieleen. DeLilloon pitää tutustua enemmänkin.

25. Kirjassa on yli 500 sivua

John Steinbeck: East of Eden

Eräs vahvimpia lukemistani Steinbeckeistä, ja luultavasti synkin. Kaliforniassa asuvien kahden suvun (joista toinen on Steinbeckin oma) tarina, jossa jokainen sukupolvi toistaa Kainin ja Abelin sekä Aatamin ja Eevan tarinaa. Raamatullista paatosta ei ollut kuitenkaan liikaa, vaikka melko vähissä Steinbeckin yleensä lämmin huumorikin oli.

26. Elämäkerta tai muistelmateos 

Alex Ferguson: My Autobiography

Manchester Unitedin entisen managerin muistelmia, jotka jäivät todella pintapuolisiksi ja vieraiksi. En tiedä, johtuiko Sir Alexin (vai haamukirjoittajan?) tyylistä, mutta oli todella rasittava lukea tekstiä, joka ei edes yhden kappaleen ajan pysy samassa aiheessa. Ehkä jalkapallo ei myöskään managerin näkökulmasta sitten minua kiinnostanut.

27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja 

Chinua Achebe: Things Fall Apart

Nigerialaisen Acheben 1958 julkaisema, sittemmin englanninkielisen afrikkalaisen kirjallisuuden klassikoksi muodostunut esikoisteos. Tyyliltään Things Fall Apart on rauhallisen toteava ja keskusteleva, ja sen sanotaankin muistuttavan afrikkalaista tarinankerrontaperinnettä. Länsi-afrikkalaisen kadonneen kansanperinteen kuvauksen ohella Achebe pääsee käsiksi yleismaailmallisiin teemoihin, miehen osaan ja identiteettiin ja erilaisten kulttuurien yhteensopimattomuuteen. Yksi lukuhaasteen helmiä.

28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja 

Erkki Vettenniemi: Suomalaisen kestävyysjuoksun historia

Vettenniemi kertoo hyvin yleistajuisesti suomalaisten kestävyysjuoksijoiden matkaa lentävistä suomalaisista ”hiipivien hölkkääjien kansaksi”. Teos rikkoo hyvin myös myyttejä ammatti- vs. amatööriurheilusta ja 70-luvun verensiirroista osana suomalaistakin urheiluhistoriaa. Välillä vähän kuivakka, mutta hyvä yleisteos.

29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja 

Terhi Siltala & Ilkka Raitasuo: Kellokosken prinsessa

Elämäkerta Kellokosken mielisairaalan pitkäaikaisimmasta asukkaasta Anna Lappalaisesta. Samalla suomalaisen mielenterveyshoidon historiaa. Hieno aihe, jokseenkin kepeästi mutta informatiivisesti kirjoitettu.

30. Viihteellinen kirja 

Ozzy Osbourne & Chris Ayres: Minä, Ozzy

Luin tämän e-kirjana kun ilmaiseksi sain. Viihdyttävä, joo, vaikka se sekoilu alkoi saada jo surullisiakin sävyjä. Tämä kirja terästi vain kuvaani Ozzysta hiukan yksinkertaisena, lähes luku- ja kirjoitustaidottomana ja sävelpuolikuurona kaverina, jolla kävi pop-historian suurin tuuri. Rakastan Black Sabbathia, mutta Ozzy ei koskaan ollut vahvin lenkki. Toisaalta ei niitä biisejä kukaan muukaan voi laulaa.

31. Olympialaisista kertova kirja

Lasse Erola: Olympialaisten outoja tapauksia

Kevyitä anekdootteja olympialaisten historiasta. Hauska, nopealukuinen välipala.

32. Kirjassa on myrsky

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Luin tämän ääneen avovaimolleni. Maailman paras tarina, joka oli taas hiukan erilainen kuin ennen. Niitä loputtomia runoja ja laulujakin osaa nykyään arvostaa enemmän. 

33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja 

Kenneth Grahame: The Wind in the Willows

Oikein ilahduttavaa eläinmaailman seikkailua. Todella kauniisti kirjoitettu. Mutta vaatii kyllä lastenkirjaksi aivan käsittämättömän laajan sanavaraston!

34. Keskustelua herättänyt kirja

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Nuoren tytön näkökulmasta kerrottu moderni klassikko pikkukaupungissa sattuvasta oikeusjutusta. Upea kirja, ja aihe on valitettavasti ajankohtainen, sillä taitaapa Yhdysvalloissa edelleen olla yksi laki valkoisille ja toinen mustille.

35. Kirjassa ollaan avaruudessa

Iain M. Banks: Surface Detail

Banksin Kulttuuri-sarja on minulle parasta scifiä mitä on. Tässä oltiin avaruudessa ja pohdittiin muun muassa taivaan ja helvetin toteuttamisen mahdollisuutta virtuaalitodellisuudessa kehon kuoltua. Banks on myös harvoja scifi-kirjailijoita, jotka hallitsevat (sysimustan) huumorinkin käytön.

36. Kokoelma esseitä tai kolumneja 

Jukka Mallinen: Varastettua ilmaa - vapaita esseitä Venäjästä

Alkuun todella rasittavaa Venäjän underground-runoilijoiden hehkutusta, mutta parhaimmillaan oivaltavaa ja mielenkiintoista, joskin aika kärjistävää pohdintaa Venäjän historiasta ja sen kansalaisten identiteetistä.

37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan 

Tove Jansson: Kesäkirja

Pienen tytön ja mummon kesänviettoa saaristossa. En osaa päättää, kumpi päähenkilöistä oli ärsyttävämpi. Minun on joskus vähän vaikea päästä sisälle Janssonin tyyliin, tällä kertaa se ei oikein onnistunut.

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja 

Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet

Viimeisen puolivuosisadan luultavasti tunnetuin kielletty kirja, jonka kirjoittaja on edelleen Iranin entisen diktaattorin ajatolla Khoeiminin langettaman fatwan, islamin loukkaajille tarkoitetun tappotuomion alaisena. Kirjan japaninkääntäjä murhattiin 1990-luvun alussa, ja useita muita kääntäjiä ja kustantajia on yritetty tappaa tai vahingoittaa. Rushdie itse elää edelleen vartioituna. Profeetta Muhammed ja saatanallisten säkeiden tarina (eli että Saatana olisi kuiskinut profeetan korvaan luvan palvoa muitakin jumalia kuin Allahia) ovat mukana kirjassa uninäkynä, mutta Rushdien rönsyilevässä, maagis-realistisessa romaanissa on ehkä sittenkin enemmän kyse maahanmuuton ja kolonialismin vaikutuksista identiteettiin. 

39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja

W.B. Yeats: The Collected Poems 

Aloitin tämän jo viime syksynä ja lueskelin sitä pienissä pätkissä silloin tällöin. Toisinaan saatoin yhtyä Oulun yliopiston erään englantilaisen filologian opettajan puuskahduksiin Yeatsista (”Thank God, no more T.S. Eliot or Yeats again!” kun luennot loppuivat fuksivuoden keväällä). Alkupään tuotannon romanttis-mytologiset ja poliittiset runot menivät melko lailla ohi, mutta keski- ja myöhäistuotannossa oli sitten todella hienoja, abstraktimpia ja symbolisempia runoja. Usein olisin kuitenkin kaivannut opasta Yeatsin ja Irlannin kansanperinteen maailmaan.

41. Kirjassa lähetetään kirjeitä 

Jane Austen: Uskollinen ystävänne - Kootut kertomukset

Austenin nuoruuden kirjenovelleja. Rakkaus ja ystävyys oli hulvattoman absurdia kohellusta, kuin Monty Pythonia parhaimmillaan, ja Lady Susanissa oli tiivistettynä ja hiomattomana paljon sellaista, mikä kypsyi myöhemmissä romaaneissa. Pari muuta kertomusta olikin sitten vähän heikompia.

43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) 

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

Kirjailijan muistelmia 1920-luvun Pariisista ja sen taiteilijapiireistä. Midnight in Paris -elokuvasta tuttuja henkilöitä ja ilmapiiriä. Äärimmäisen subjektiivisia ja rajattuja vaikutelmia, mutta mielenkiintoinen ajankuvaus silti.

44. Kirjassa joku kuolee 

Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus

Luin viime talvena Sherlock Holmes -novelleja, joista valitettavan suuri osa oli huonoja. Tämä taas oli oikein hyvä! Kerronnallisesti tapa katkaista teos kahtia murhan selvittelyyn ja murhaajan motiivien selvittelyyn oli oivaltava.

45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja

Martti Turtola: Risto Ryti - Elämä isänmaan puolesta 

Ryti on sota-ajan presidenttinä aina ollut ehkä kiehtovin Suomen presidenteistä, ja ainakin Turtolan mukaan puhtaasti älyköin. Taivun olemaan samaa mieltä.

46. Alle 18:vuotiaan suosittelema kirja 

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

Helmet-sivuston kautta löytyi joku Helsingin kaupunginkirjaston tet-harjoittelija, joka tätä suositteli. Tarinaan on viitattu niin monissa lähteissä, että luulin tuntevani sen. Uusi Sherlock -sarjan aiheeseen liittyvä jakso oli suhteellisen tuoreessa muistissa, ja koko ajan odotin siitä tuttuja juonenkäänteitä, joita ei koskaan tullutkaan.

47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja 

Luiz Ruffato: Tekokukkia

Brasilialaiskirjailijan lyhyitä kertomuksia erilaisista melankolisista ihmiskohtaloista, jotka Ruffato omien sanojensa mukaan on kirjoittanut puhtaaksi Maailmanpankin projektikonsultin käsikirjoituksesta. Taustatarinan faktapohjaisuutta sopii epäillä. Erikoinen rakenneidea, mutta mielenkiintoisia kertomuksia. Pitänee tämäkin kirjailija pitää mielessä.

48. Kirjassa on alle 150 sivua

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär

Osittain omaelämäkerrallisia pieniä kuvaelmia. Hienoja lapsen näkökulmasta kirjoitettuja kuvitelmia, jotka eivät aina noudata realismin rajoja.

49. Vuonna 2016 julkaistu kirja 

Jack Thorne, J.K. Rowling & John Tiffany: Harry Potter and the Cursed Child

Tämä tuntui jotenkin olevan lähempänä elokuvien Potter-maailmaa kuin kirjojen. Vähän sellainen ”mitähän fanit haluaisivat” -tyyppinen ratkaisu, jonka kerronta ja jopa hahmot (!) ontuivat paikoitellen pahasti. En myöskään välittänyt - kuten en yleensäkään - aikamatkustusjuonesta. Ne avaavat aina niin monta loogista sudenkuoppaa, ettei yksikään tarina niistä kunnialla selviä.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Vuokko Sajaniemi: Pedot
Nappasin tämän kirjaston näyttelypöydältä mukaan kannen perusteella. Itäsuomalaisessa pikkukylässä tehdään susihavaintoja, jotka pistävät kylän sekaisin. Samalla kirjan päähenkilöä, ortodoksipapin tytärtä, kohtaa henkilökohtainen tragedia. Hahmojen tunteita kuvaillaan tyylikkäästi ulkoapäin, aistihavaintojen kautta. Lukujen välissä kulkee ortodoksimytologinen taru, sekä lehden yleisönosastokirjoituksia ja haastatteluja tuoden moniäänisyyttä romaaniin. Kirjailijan esikoisteos ei ollut loistava, mutta lupaava kuitenkin.